Yleensä ihmisillä on ongelmana se, antaisiko koiralle jotain ihmisille tarkoitettua lääkettä. Mutta oletteko kokeilleet toisinpäin?

Eihän tämä Jutun vatsavaivaan auttanut, koska se ei ollut närästystä, mutta minulle auttoi :) no joo, herkkähipiäisille kerrottakoon, että kyllä tämä oli ihmisilläkin käytössä oleva lääke.

Agilityrintamalla puhaltavat taas uudet tuulet. Olen käynyt kuunteluoppilaana Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla, joten meidän koiratkin saavat tehdä uusia harjoituksia. Vanhat menevät ihan rutiinilla ja olinkin toivonut vähän eri näkökulmaa treeneihin. Vapun kurssin myötä olen oppinut havainnoimaan paremmin koiran pään asentoa hypyllä; selkähän tulee pään jatkona. Toinen suuri ahaa-elämys on ollut ymmärtää, kuinka tärkeää on saada koira hyppäämään yhtä vahvasti kummallakin puolella. Jos koira ponnistaa heikommin toisella takajalalla, kostautuu se esimerkiksi takaakierroissa, jossa koira joutuu ponnistamaan yhdellä jalalla ja taipuneena. Kaikkihan ovat toispuoleisia, mutta hyppyharjoituksilla yritetään saada koira tasapainoiseksi. Hyppykurssilla on ollut koiraoppilaina hyvin erilaisia ja erikokoisia koiria. Koiran rakenteesta johtuvat heikkoudet tekniikassa ovat tulleet hyvin esille. Onneksi kaikki ongelmat ovat vain voitettavia haasteita.

Kurssista innostuneena menin heti kentälle testaamaan. Hyppyharjoituksena tein okserin lähestymisen arviointia. Laitoin apuesteen niin, että askel sopii automaattisesti oikein. Tätä tehtävää Nasse ei pitänyt minään ennenkuin este oli korkeimmillaan. Kesällä epiksissä radalla oli okserilta jyrkkä käännös ja Nasse tiputti riman. Okseria ei tule harjoiteltua tarpeeksi usein.

Tässä kuitenkin suurinta huutoa maailmalta by Juttu: haukkukontaktit ;)

Nasselle olen kesästä asti opettanut uudenlaista kontaktityyliä, jossa koira tarjoaa leukaansa maata kohti. Tätä ei kauaa harjoiteltu, kun Nasse alkoi ryöstää kontaktiesteille. Nyt se viilettää alastulossa kuin jättikokoinen bordercollie ja nyökkii päällään hiekkaa. Tästä kehittyy vähitellen juoksukontakti.

Meidän agitreenit eivät ole mitään ilman keppejä. Lempparii!

Iltaisin meillä tehdään kaikki voitava, että ruoka-annosta saataisiin aikaistettua. Meidän pieni sylikoira! Ritva

Nyt on harjoittelua ajettu alas, jonkinlainen syystauko ihan töistäkin johtuen.

Viime Sunnuntaina käytiin omalla porukalla tekemässä jäljet Karnaisissa Jantoniemen puolella, Ritu teki Nasselle jäljen n. 600 metriä, 6 esinettä/keppiä, seitsemän kulmaa.

Vau mikä meno mikä meininki, Nasse veti nokka maassa kuin viritetty puutarhatraktori. Hillitöntä rytöä, jonka läpi mentiin liina kirskuen. Mahtava lopetus tämän kesän jäljille, oltiin Ritun kanssa hämmästyksestä hiljaa. Tämmöstä voimaa ja tarkkuutta ei ole vielä ollutkaan, ajattelin että "tälläisellä jäljestyksellä alkaisi jo joku löytymäänkin."

Käytiin tänään Tammisaaressa retkellä ja otin tottista urheilukentällä, Nasse tarjosi kelvollista kontaktia ja rentoutui kohta tehdessä. Eteenlähetystäkin viriteltiin niin, että harjoituksesta voi puhua.

Esine oli ennen rotumestiksiä siinä hantissa, että sitä ei harjoitella yhtään ettei motivaatio karkaa, jälki olisi nyt samassa kunnossa. Tottis jos vielä aukeaa samalla tasolle, niin hyvä olisi.

Tämän vuoden kehitys tapahtui jäljestämisessä, merkatuista jäljistä on siirrytty merkkaamattomiin jälkiin. Tottis antaa vielä odottaa valmistumistaan vaikka aina välillä välähteleekin. Jukka.