Dodiin, kakkosiin mentiin niin että heilahti!

Isänpäivän kunniaksi reissasimme Purinalle agikisoihin. Ilmoitin Nassen A- ja B-kisaluokkiin. A-rata oli ensin.

Tuttuun tyyliin verkat pihalla ensteks.

Sitten radalle, tuomarina Anne Viitanen, tuttu tyyppi Orivedeltä. Minä en tosiaankaan revi Nassea aina niskasta, mutta näköjään tämän tuomarin edessä se on tehtävä. Onneksi ei tullut puhuttelua, kun tuli taas vähän lähdössä nykästyä jätkän naamaa ylös hiekasta :)

Ja tässä rata. Rataantutustumisessa yritin muistaa viime sunnuntain Janita Leinosen luennon opetukset ja tein suunnitelman, jonka aioin pitää myös itse radalla. Heti lähdössä huomasin, että tänään ei ole oikea Nassen vauhtipäivä, oliskohan pitänyt kuitenkin revitellä ennen lähtöä taas enemmän... Suunnitelman mukaan edettiin muuten, mutta kepeille tuli pieni mutka, en tiedä miksi.

Ja putkella (este nro 15) liikkeeni hiukan töksähti, onneksi Nasse ei ollut moksiskaan.

Tasaisesti vedettiin koko rata ilman virheitä. Maalissa epäilin riittääkö aika, sen verran tahmealta meno tuntui. Riitti!

Lähdimme luokkaan kolmantena. Olin onnellinen nollasta, mutta noinkin hitaalla ajalla en voinut uneksiakaan sijoituksesta. Kisan edetessä hyllyjä napsahteli enemmän kuin laki sallii.

Meitä oli tullut kannustamaan meidän perheen vakio-onnetar eli Lilli ja hän katseli tuloslistaa Jukan kanssa. Kun puolet porukasta oli suorittanut ratansa, ajattelin että voishan se hyvällä säkällä sijoitus tulla. Mutta nollat olivat tiukassa ja meillä oli Nassen kanssa kuitenkin nopein rata. Lentävä Norsu iski jälleen! Sutjakkaat paimenkoirat eivät nyt tällä kertaa onnistuneet. Itse asiassa aika monen meno tyssäsi huonoon tekniikkaan, kun taas dieseli jyrräsi tasaisen varmasti.

Voitto tuli, 1/36! Saimme palkinnoksi aivan älyttömän upean piparkakkutalon ja merkinnän kisakirjaan: nousu kakkosiin!

Hyvillä fiiliksillä hengailimme vähän aikaa pihalla, jossa Juttu esitteli vanhusagilityä.

Kisan kakkosluokkaan meillä ei ollut typerien sääntösysteemien vuoksi mitään asiaa, koska olimme siis kisanneet jo A-kisan ja kakkosilla ei ollut B-kisaa. Pääsimme siis lähtemään ajoissa kotimatkalle. Ensin tietenkin kurvasimme isääni onnittelemaan! Ritva