Agilityhuuman jälkeen on ollut paluuta arkeen. Illat alkavat olla jo varhain suht pimeitä, joten metsätreenailut ovat piakkoin vain viikonloppuhommia. Saimme luvan treenailla jälkeä suurella metsäalueella tässä lähellä. Jukan tuttu hommasi asiaa ja nyt ei ole treenaaminen maastoista tosiaankaan kiinni. Jälkeä pyritään tekemään ainakin kerran viikossa. Juttu on ollut pomminvarma jäljestäjä ja kepit ovat nousseet ilahduttavalla prosentilla. Huvittavaa on, että Jutun jälkiliinan päässä on kulkenut milloin kukakin jälkiharrastukseen tutustuva ystävämme ja homma toimii. Janaa olemme pyrkineet myös harjoittelemaan.

Minua on vähän huolestuttanut Nassen imago karjahtelevana leijonana, vaikka tosiasiassahan se on ihan tavallinen suomalainen pehmomies. Kuvassa Nassen laajentunut norsukokoelma. Vanha norsu koki totaalisen hävityksen Jutun toimesta.

Kaiken tämän arkihulinan keskellä muistelen mielelläni viime kesäistä mökkireissua. Muuttaminen ja siihen liittyneet harmit ovat ns. syöneet miestä ja naista niin ihanaa kuin uudessa kodissa onkin asua. Kesä on pian vain muisto, tervetuloa syksy ja talvi! Ritva