Sunnuntaiaamuna harmitti, kun Hesarin koiraurheilua-palstalla ei ollut mitään mainintaa Hovawarttien rotumestaruuskisoista, pöh. Meistä paikallaolleista tilaisuus oli äärimmäisen jännittävä, jopa kutkuttava. Tilaisuus sisälsi sopivassa suhteessa draamaa, tragediaa ja komediaa. Tottiksen tuomari ei ollut tuon komediallisen puolen ystävä tässä yhteydessä.

Osallistuttiin Nassen kanssa alokasluokan jälkikokeeseen, koiria yhdeksän kappaletta, tultiin toiseksi. Jäätiin 2 pistettä JK 1:stä, eli tottis 68 pistettä, maasto 155 yht 223 pistettä. Harmittaako? No nääs ja nääs, ekat kisat ja klaarattiin kaikki osiot niin, että pisteitä tuli enemmän tai vähemmän.

1316363541_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tottiksessa tapahtunutta: Nasse nousi paikallamakuussa seisomaan heti jätettyäni sen ja huomasi itse, että ou nou, ei hyvä. Jäi niille sijoilleen 10 minuutiksi, ei kuulemma siirtänyt tassuakaan. Se suoritti siis paikallaseisomisen, saatiin siitä arvosana hyvä, muistaakseni.

1316363522_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seuraamisen yhteydessä laukaisuista otti häiriötä ja pompsahteli ilmaan, yritti kai väistellä luoteja. Esteillä takaisinpäin hyppely ei innostanut ja eteenlähetyksessä lähti eteen, kaarsi sivulle, tuli takaisinpäin jolloin komensin maahan aatellen, että "antaa olla."

1316363531_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jäljellä tuomarit saattelivat meidät janalle ja hyvästelivät ja opastelivat.

1316363550_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähetin Nassen matkoihinsa, lähti oikealle kaartelemaan ja tuomari huutelemaan takaisin janalle. "Huh että mitä", no eikun rekku taas liikkeelle ja kohtahan se taas sinne oikealle tunkuaa.

1316363567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajattelin sen hätäpäissäni takaisin jo riuhtaista, että väärään suuntaan varmaan rekku uunouksissaan koittaa painaa. Seurasin kuitenkin, kun kerran koiraa pitää jäljellä seurata, ja voihan hitsi ja vitsi keppi löyty ja toinenkin. Jossain vaiheessa aattelin, että kenenköhän radalla sitä oikein ollaan, mutta mennään nyt, tämä on tosiaan sitä koiraurheilua kun törmättiin sellaseen rytöön, ettei kuunaan siitä mikään jäljentekijä olisi mennyt. Kun olin varma, ettei jäljellä olla, niin suunnistin takaisin kohti lähtöaluetta. Lähetin Nassea vielä uudestaan jäljelle, muttei tuo näyttänyt enää tulta ottavan, joten pillit pussiin ja tuomareitten luokse vähän nöyränä poikana. Ja tähän kaikkeen aikaa meni vain 10 min, pulssi oli valmaan miljoona.
No kun siinä tuomareille kapuloita taskusta keräsin niin huomattiin, että kyllähän niitä siinä tohinassa neljä kuudesta löydettiin ja yksi oli se viimeinen kaupan päälle. Eli kyllä me se jälki kuljettiin, kaksi skebaa vaan jäi matkalle. Hyväksihän tuo lopulta kääntyi, mitäs sitä turhaan hermoilin.

1316363577_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Esine-etsintä sujui ihan kun sitä olisi harjoiteltu, lähetin Nassen keskeltä, eteni hyvin ja löysi ja toi samantein. Tuomari virkkoi että 30 pistettä enempää hän ei pysty antamaan vaikka haluaisikin, no kiitos kauniista ajatuksesta kuitenkin niin ja pisteistä tottakai.

1316363590_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä kuvassa Nassen serkkupoika Rossi (Dumhunds Kerberos) ja Kaisa täydellisesti sujuneessa esineruudussa.

Kiitokset Emolle ja Vekulle majoituksesta, muonituksesta ja ystävällisestä seurasta. Jäljen tuomarit ansaitsevat erityiskiitoksen ystävällisyydestään. Ritva ansaitsee ansiomitalin mukana olemisesta flunssan kourissa. Jutun kanssa tsemppasi ja auttoi koko pitkän päivän, kisat kestivät kaikkineen noin kahdeksan tuntia. Kathrinalle myös kiitokset ruokahuollosta huolehtimisesta.

1316363510_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kisoissa olo jotenkin yhdistää toisten kilpailijoitten kanssa. Sitä huomaa aidosti tsemppaavansa jotakin ja on aidosti pahoillaan, kun jonkun suoritus menee alakanttiin siihen nähden mitä se selvästikin voisi olla. Alokasluokan tottiksen pisteet eivät olleet hyvät kenelläkään. Parhaalla 71 ja meillä seuraavana 68, sentään 9 koirakkoa.
No nythän sitä taas valkeni, että mitä tarttis tehdä, seuraava koitos on noin kuukauden päästä. Oma haave jäi kahden tottis pisteen päähän tällä kertaa. Riittää siis askarreltavaa. Jukka.