Jos ei meidän koirat ole olleet mitenkään hiljaisia koskaan, niin nyt kuoroon on saatu uusi tenori, joka ajoittain hoitaa myös mezzosopraanon hommia. Siis saanko esitellä Laulukuoro Lohjan loilottajat:



Baritonia vetää vanhaan tuttuun tyyliin Nasse, sopraanoa Juttu ja miehekkäämmistä karjahduksista sekä kimakoista äännähdyksistä vastaa Velmu.

Velmu on kasvanut aivan hillittömästi. Huomenna olisi tarkoitus mennä ottamaan toinen rokotus ja saa nähdä, mikä on jätkän paino. Ekassa punnituksessa se oli 5,5 kg ja nyt veikkaan painon melkein tuplaantuneen. Juttu saa samalla rokotukset, onkohan ne sitten jo Jutun vikat? Toisaalta niin minä ajattelin edellisistäkin rokotuksista, että eihän tuo mamma elä yli 11-vuotiaaksi.

Velmu on päättänyt siis ryhtyä isona hortonomiksi. Nassen lupaava ura teollisena muotoilijana tyssäsi heti alkuunsa ja nykyisin se on lähinnä panostanut vartijan tehtäviin.



Rikkakasvien kitkentää metodilla "istunpahan päälle".



Haketusta



Nasse tarjoutuu auttamaan.

Velmun uusia taitoja ovat istuminen, vapaa-käskyn harjoittelu, isojen kanssa päivän viettäminen tarhassa, matkustaminen takaluukussa Nassen kanssa ja hiljaa odottelu boxissa. Kaikki sujuu jo mallikkaasti.

Pitkät iltavuorot eivät ole koirille mukavia, joten hätiin on hälytetty joko Anni tai Camilla.



Tässä Juttu, Velmu ja Camppu kopin suulla.



Ja tässä Nasse ja lempityttö. Kahdeksan tunnin oleilu tarhassa on Velmulle vielä mielestäni liian pitkä eikä ole kohtuullista pitää pientä nälässä. Mutta uskomatonta on se, että koko loilotuskuoro on hiljaa kuin pissa sukassa koko päivän ajan. Loilotus alkaa vasta, kun me palataan kotiin.
Ritva