Viikolla ti iltana mentiin Nassen kanssa lenkille Suitian kartanolle, tarkoitus oli kiertää siellä luontopolku. Pimeetä oli, otsalampun valossa tepsuttelin peltoteitä pari kilometriä ja annoin Nassen posotella. Luontopolulle saapuessani  kutsuin Nassea mutta ei vastausta, ei rasahdustakaan. Nasse oli ilmeisesti posotellut itsensä eksyksiin, luultavasti peuran perässä.

No ei mahda minkään, käännyin takaisinpäin autolle välillä huhuillen herraa, tarkoitan Nassea. Ja autollahan ukko oli, rähähti haukkumaan, kun näki jonkun tulevan, mutta hellitti sitten, kun näki että makkarakuskihan se sieltä saapuu. Hyvä oli, kun Nasse tajusi juostuaan hukkaan palata autolle ja odotella, auto on ilmeisesti meille kummallekin tärkeä kapine.

Torstaina oltiin treeneissä, asiaa ja mukavaa oli, zoomaillaan Nassen kanssa, jos saataisiin seuraamiseen vähän lisää tarkuutta ja keskittymistä yhdistyneenä hyvään vireyteen.

Ilmottauduttiin toko skaboihin Janakkalaan jouluna, mutta nyt tuli ilmo, ettei mahduttu mukaan, kuulemma 90 ilmoittautunutta, no ei sitten mennä. TOKO ei nyt vedä näköjään, joten pysytään vaan PK-tottiksessa entistä tiukemmin. Sehän tässä nyt johtotähtenä on ollutkin anyway.

Jukka

Kuvassa rakas automme