Perjantaina suhattiin työviikon lopuksia Haminaan Turkialle, Kathrinan ja Emon järjestämille kennelpäiville viikonlopuksi. Lähtö tapahtui ripeästi ja varmuuden vuoksi kahteen kertaan, kun hetikohta huomattiin, että osa tavaroista meinasi jäädä kyydistä.
Leiripaikalla oli vilskettä ja vilinää, piha jo turvoksissa autoista. Neuvottelun jälkeen auto parkkiin ja tervehtimään tuttuja. Paikalle oli eksynyt myös Otto, vanhempi hoffiherra, joka oli liikenteessä ilman kaitsijaa ja remeliä. Enpä tuota tajunnut, kun luulin vain tuttujen narttukoirien ympärillä pyörivän. Nasse selätti Oton saman tien ja hampaat kurkussa, ou jee. Onneksi Otto luovutti samantien ja saatiin koirat erilleen. Räväkkä alku, 5 min. paikalla ja heti matsi pystyssä, no Otto ei sitten enää tullut ihan lähelle. Ja kellekään ei käynyt kuinkaan. Päästiin saunomaan, grillille ja kohtuullisen ajoissa pötkölleen.

Yleistä näkymää leirialueelta

Lauantaiaamusta alkoi kova suunnittelu ja sutina. Tarjolla oli monenlaista lajia mihin tutustua ja osallistua. Agilityä, jonka Ritva veti sekä haku, jälki ja tottis, Ulkopuoliset osaavat ohjaajat hankittu kaikkiin lajeihin. Itsellä ei kummempia toiveita ollut, kunhan pääsee treenaamaan jälkeä, hakua ja tottista ja kahdella koiralla vielä varmuuden vuoksi. Ritu oli kiinni agilityssä ja lupasin tehdä Jutun kanssa myös treeniä, ja tein kanssa.
Jälkikouluttaja tuli ajoissa paikalle ja päätin lähteä hänen matkaansa juteltuamme koiraa aamukahvipöydässä, vaikutti mukavalta kaverilta. Masaksi sanottiin, sukunimeä en muista. Jälkiporukka saatiin kokoon ja ajettiin 7 km päähän Pyhältöön, jossa oli kouluttajan omat metsät.

Emo ja Tarja ja jälkieväät

Mukana kymmenen koiraa, suurin osa porukasta tutustumassa lajiin. Masa haastatteli ihmiset mitä kukakin toivoo, itse kerroin aatokseni asian suhteen ja kouluttaja oli että ok. Pyysi, että jos sopii niin tehdään meidän jäljet viimeiseksi. Kyllähän tuo kävi, päätin saman tie sulkea kiireen kassiin ja autoon. Tässä menisi nyt huolella aikaa. Mutta jos meinaa, että tästä jotain irtoaa niin sitten vaan ollaan ihan zeniläisesti.
Kun vuoro tuli tein meidän koirille 400-500 metriset jäljet, merkkasin huolella. Vanhenivat loppujen lopuksi peräti kolme tuntia. Ajettii jäljet ylös kolmisteen, ainoastaan Tarja sinnitteli mukana kouluttajan lisäksi. Olisi voinut olla kiinnostavaa nähtävää muillekkin. Muu porukka kiirehti harjoituksensa jälkeen toisiin treeneihin, kyllähän tuon ymmärtää.
Oman jäljen ylösotto meni ihan sikahyvin, tulipas siitä hyvä mieli. Kouluttaja sanoi ensin ajetun Nassen jäljen lopuksi, ettei hänellä ole siihen mitään lisättävää, toimin liinalla hyvin ja palkkasin myös, erinomainen harjoitus, eikun samanlaista treeniä lisää kehoitti. Jälkimerkkien koosta puhuttiin ja antoi siihen hyvän vinkin.
Juttu ajoi oman jälkensä ylös ihan proffiksesti, tartti tosi vähän apuja ja häntä pystyssä lipui vakaasti eteenpäin kuono maassa pitkin mäntymettää. Jutun jäljestä kouluttajalla oli sanottavana että voittaja-luokan suoritus, vau ja kasa rapsuja Jutulle. Kummatkin koirat lähetin janalta myötätuuleen 20 metrin päästä. Lopuksi kouluttaja ajoi omalla saksanpaimenkoirallaan oman jälkensä n. 500 m, oli hieno nähdä valmis koira työssä ilman minkäänlaisia apuja.
Jäljen lisäksi treenattiin esinehakua, tokoa ja hakua eri ihmisten kanssa.
Leirillä oli 50-60 ihmistä, aikamoinen vilinä kaiken kaikkiaan. Ruokahuolto oli loistavaa ja sauna sekä lampi päivien päätteeksi oli kyllä tosi piste iillä. Paljon uusia ihmisiä koiranpentujensa kanssa hyvässä hengessä sekä jo tuttuja kävijöitä, joiden kanssa rutiinit ja treenit sujuvat loistavasti yhteen. Kotiin vähän nuupahtaneena, mutta tosihyvällä mielellä, koiratkin olivat ilmeisesti saaneet tarpeeksi toimintaa unenlahjoista päätellen. Kiitokset Kathrinalle ja Emolle hyvästä leiristä. Jukka.

Lisää leirikuvia tulee aikanaan Steinroller-nettisivuille. Itse en ehtinyt kuvailemaan, koska hääräsin koko viikonlopun agin parissa. Vielä eilenkin päässä pyörivät vain ihanat pennut ja niiden ilmeet, kun ne loikkivat miniesteitä ja sukelsivat putkeen hännät mutkalla.

Jukka sai hienoja lusikoita kiitokseksi Nassen kanssa saamistaan suorituksista. Leirin kohokohtia oli maljan nostaminen Steinrollereiden Tervakosken menestyksen johdosta.

Kyllä noiden hoffi-ihmisten kanssa on niin hauskaa ja rentoa viettää viikonloppua! Ritva