Pimeetä märkää ja työntekoa aamusta pimeään ehtooseen. Nyt on syksy saapunut ja elämää täyttää lähinnä vain työnteko. Yrittäjän taivas tai helvetti, mistäpäin sitä nyt aina milloinkin asiaa tarkastelee. Jos oot töissä niin et ole harrastamassa ja jos oot harrastamassa niin et oo töissä, aina oot jotakin vaille, eksistentiaalista tuskaa siis ollaan pullollaan.
Nasse jotenkin tietää, että kun on lauantaiaamu niin silloin on laatuaikaa tiedossa yhdessä olemisen ja tekemisen muodossa. Nasse varmaan pimahtaisi, ellei se pääsisi yhteiselle aamupäivälenkille viikonloppuna. Tänään otin kummankin koiran Ritun jäädessä opiskelemaan ja sukellettiin meille uusille alueille takamettiin hillittömän vesakon ja pusikon taakse, mistä on löytynyt meille uskomattoman rauhaisa lenkkien Eeden, ei ketään ole tullut vastaan ja vau mitä polkuja kallioitten välissä ja päällä, vain vartin päästä Mäntynummelta.
Mihinkään virallisiin treeneihin ei olla päästy, mutta iltaisin töistä tultuani on porukalla menty läheisen koulun jääkiekkokaukaloon treenaamaan pieniksi hetkiksi, makkarat, patukka ja jalkapallo työkaluina. Tämän viikon löytö on ollut seuraamisessa käännöksen teko, jossa Nasse on jostain syystä jätättänyt ja kontakti on ollut heikompi. Keksin käännöstä tehdessä lisätä pienen lähinnä vain painonsiirtoa muistuttavan jutun ja voila, ihankuin eri koira, todella riemastuttavan hyvä kontakti pysyy ja paranee, jesnus kun tuntuu hyvältä. Siis sika ällö pienistä asioista on joskus asiat kiinni.
Tänään Nasse sai oman norsun, joka me löydettiin sittarista. Nasse oli todella riemastunut norsustaan, alun riehumisen jälkeen pötkötti turpa täynnä norsua, ilmeisen ekstaattisessa tilassa silmät kierossa. Kerrostalossa norsu on tarpeen Nassen sordiinoksi. Kun illalla tulee kotiin, niin ulina ja meteli on sellainen, että on hyvä saada jotain Nasse turpaan että meteli lievittyy, norsu tuntuu toimivan. Jukka.

Nassen norsu, häntä revittiin, mutta muuten lähinnä mutustellaan.

Ja koska tämä on koirablogi, niin kukkasista ei tarvita kuvia ;) mutta tässähän onkin pääosassa hoffit, ei käsittämättömän komeasti kukkivat saintpauliat.

Ritva