No reiän se Nasse on päähänsä saanut, mihin lie kuusenoksaan sen törkännyt.

Reikiä ei sen sijaan sopinut taas olla järjenjuoksussa, kun tänään harjoiteltiin agirataa. Radalla olivat keinu, putkia, rengas, kepit ja hyppyjä. Pääsimme tekemään hyppyjä maksien oikeilla korkeuksilla, koska vihdoinkin kenttä on alkanut sulaa. Rengas meni aivan älyhyvin, käännökset sujuivat pienen hiomisen jälkeen kohtuullisesti ja tadaa...keinu alkaa sujua oikein mallikkaasti! Keinun opettelussa ratkaiseviksi osoittautuivat keinun rakentaminen kotioloihin ja keinun opettamisen rytmi. Eli aluksi oli vain keinulauta maassa ja siinä hiottiin käskyt: keinu...odota (puoliväli, niin että keinu laskeutuu)...odota (koira istuu lopuksi päähän), näin kolmessa osassa. Sitten vain koroteltiin keinulautaa vähitellen. Onhan tässä vielä matkaa täydelliseen ja nopeaan keinuun, mutta alku kuitenkin ja tästä se lähtee :)

Kepit sujuvat muutamalla apuverkolla mukavasti ja minun ei tarvitse siellä välissä huiskia, vaan koira etenee suoraviivaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Tähänhän minä olen pyrkinyt.

Kaikenkaikkiaan tästä agitalvesta on jäänyt mukavia fiiliksiä. Me ollaan kummatkin Nassen kanssa on kehitytty mukavasti tässä lajissa. Ja kyllä ne kisat mielessä on, katsotaan myöhemmin kesällä sitten. Nyt me jätämme vakituiset treenit kesäkaudeksi ja treenailemme kevyesti, jos siltä tuntuu. Nasse saa keskittyä Jukan kanssa tokoiluun ja jälkihommiin. Minä saan olla jälkitreeneissä mukana myös Jutun kanssa, mikä onkin varsin opettavaista ja rentouttavaa! Toivotaan vaan, että Jutun fysiikka pelaa, ainakin se on aina intopiukeena menossa jälkimetsään.

Tässä kuva vuoden takaa maaliskuun 20. päivältä. Tänä vuonna tuota lunta kun on hippasen enemmän. Toivotaan, että se sulaa nopeasti :) Ritva