Ritu oli saanut järjestettyä tutustumisen husky-vetohommiin agility-ystäviensä luokse. Olipas hauska päivä tuttujen seurassa. Meitä oli Steinroller-porukkaa meidän ja Kathrinan lisäksi Masi, Roosa, Irma, Venla, Mona ja Sosut, kaikilla hauvat messissä.
Tutustuttiin ensin Antin ja Annen opastamina tiloihin ja tavaroihin erityisesti valjaat, reki ja kelkka kiinnostivat.
Nasselle sopivat ainoastaan meidän omat valjaat, onneksi ne olivat mukana. Pääsin kokeilemaan sporttista Esla-potkukelkkaa, jossa oli muoviset jalaksien levikkeet. Todella sporttinen peli.
Alun totuttelun jälkeen, pari pysähtymistä humpsahtamalla ojaan hankeen, kun jarruja ei oikein löytynyt. Nasse oppi heti kuuntelemaan käskyjä ja itsekin pääsin vähän jyvälle siitä, miten ohjata, jarruttaa ja ennakoida sekä setviä valjaita.
Nassen kanssa pääsi kyllä heti nauttimaan vauhdin hurmasta lumisella ja jäisellä tiellä. Todella mukavaa menoa ja tottiksesta on kyllä todella hyötyä tässäkin, kun Nasse on heti kuulolla ja luottavainen täysin uuden asian kanssa. Olisin helposti voinut lähteä huristelemaan Nassen kanssa vaikka minne hevon Nevadaan saman tien. Päätin kuitenkin antaa sentään muillekin vuoron ja usutin Ritun samantien kokeilemaan ja hyvää kyytiähän tuo sai, taisi saada polvikin vähän kyytiä. Kaatumiset taitavat kuulua asiaan ainakin alkuvaiheessa. Irmakin uskaltautui kokeilemaan potkukelkkakyytiä Nassen vetämänä.
Antti ja Anne kyyditsivät muuta porukkaa reellä ja hoffeja laitettiin mukaan vetovaljakkoon, siellä ne pöristivät pitkin peltoa ja ilmeistä päätellen mukavaa oli.
Myöhemmin ajettiin autoilla Palakoskelle, jossa laitettiin tulet ja paistettiin makkaraa. Jukka

Nasse oli elementissään

Nome ja Jätkä, siis katsokaa näitä tyyppejä, t_o_d_e_l_l_a cooleja!

Kathrina valjastaa Almaa ja Irma Oogaa - jännitystä ilmassa.

Ja sitten menoksi ... Antti takana ja Anne kyydissä.

Sitten minäkin pääsin kyytiin, valjaissa johtajien perässä Rita ja Dixie.

Rita ja Dixie pärjäsivät aivan loistavasti.

Anne ja johtajakoirat Geea ja Jätkä, keskellä Kaima, perässä Yepla ja Nome, reessä Venla ja Antti.

Anne kertoi meille, että viksuimmat koirat eteen ja siitä sitten loppua kohti pyöräpariin pelkkää voimaa eikä niinkään älyä, että päätelkää itse mitä se sitten on täällä reessä ;)

Nasse ja minä ... vielä tässä kohtaa ihan pystyssä.

Nasse ja Irma

Ja hupsista...oliko hieman vauhtia liikaa...aijai Dixie sua!

Indy ja minä

Jedi ja minä, Jedi oli muuten pojista maltillisin ja eniten ohjattavissa. Nasse oli kuin atomipommi ja Indynkin vauhti oli pelkkää voimaa. Tämähän oli Jedin ensimmäinen vetohomma.

Ja koska Jutusta ei tullut otettua huskyfarmilla kuvaa, niin laitetaan siitä kuva perjantailta ;) Juttu ei ollutkaan vetohommissa, vaan hengaili muuten vaan.

Olihan ystävänpäivä. Ja olihan päivä täynnä elämyksiä! Kiijärvien huskyfarmi oli täynnä ihmeitä. Heillä oli aivan upeat puitteet harrastukselleen, oli tarhoja ja aidattua aluetta, seitsemän suloista huskynpentua, ihanaa peltoa kelkkaurineen, maalaismaisemaa kauneimmillaan talvipäivänä. Ei vaan voinut olla innostumatta, kun katsoi koirien intoa vetämiseen. Koirien valkoiset silmät ja tyyni olemus ja toisaalta räjähtävä into valjakossa, ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla ennenkuin sen itse näkee. Yllättävän hyvin hoffitkin toimivat valjakossa, pientä häröilyä oli tietty ja johtohuskyt mulkaisivat perässä tulevia amatöörejä vähän pitkään. Mutta kuitenkin voin sanoa, että hoffien kyydissä olen ollut. Ja Nassehan oli aivan kahjo vetäjä, sille pitäisi olla joku jarrureki tai minulle suuremmat vakuutukset.

Päivä huipentui mukavaan retkeen Palakoskella makkaranuotiolle. Jos näköjään hommaa eräästä porvoolaisesta kennelistä koiran, saa varautua istumaan makkaratulilla harva se viikonloppu ;) Kiitos ystävät ihanasta ystävänpäivästä ja erityiskiitokset Annelle ja Antille, että saatiin käydä kylässä! Ritva