Aattoaamuna tavattiin vanhalla "Kitfallin Essolla" jälkiporukan kanssa. Neljä autoa täynnän koiria, keli kelvollinen, ei satanut eikä aurinkokaan vallan räkittänyt tainnoksiin.
Sovittiin, että teen Millan jäljen ja toisinpäin. Milla toivoi 6 keppiä ja jonkun verran merkkejä, about 500 m. Itselle jana eikä merkkejä, viis skebaa ja pituus vähän niinkuin vapaavalintainen ei kuitenkaan mitään megaa.
Ajettiin sitten tunnin perästä ensin Millan jälki, hyvä että merkkasin. Jotenkin se on meikäläisen kanssa vakio hommaa, että jäljestä tulee vaikea. Varmaan vaikka tekisin pelkän suoran, niin joku ihmeellisyys siihen sitten syntyisi. Kunnialla selviytyivät kuitenkin jäljestään ja viisi keppiäkin nousi.

1309021632_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Milla ja Rio

1309021644_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Jälkiporukan leiri

Nasse oli hyvin ladattu ja lähti janalle into piukeena, takajäljelle olisi mielinyt. Käännettiin laivan keula ja päästiin jyräämään sitten ihan oikeaan suuntaan. Eka keppi missattin, kun posotettiin ohi. Matkasta rupesi tulemaan niin pitkä, että usko ehti jo loppua, "ollaankohan sitä niillä kuuluisilla joron jäljillä".
Kyllä se vaan mieltä lämmittää, kun keskeltä pöpelikköä keppi nousee ja todistaa, että hittolainen jäljellähän ne ukot on.
Kolmannen kepin jälkeen jälki hukkui hetkeksi, Nasse pystyi paikkaamaan kun otettiin pakkia ja välittömästi kepille, jahuu ja vautsi vau. Viidestä kepistä nousi neljä, kyllä niin on hyvä mieli kun saadaan tehtyä oikeita kisamaisia harjoituksia. Näistä treeneistä saa kyllä parasta oppia esimerkiksi oman koiran lukemiseen.
Katin ja Sirpan jäljet ajettiin sitten seuraaviksi, hyvin hommansa hoitivat. Lopuksi tehtiin esineruutua, ei tahtonut Nasse hevin esinettä löytää tällä kertaa. Irtosi kuitenkin hyvin ja häntä pystyssä energisesti teki töitä, joten en ota tuosta murhetta kannettavaksi.
Kyllähän tuolta hyvä juhannusmieli saatiin jäljitettyä, eikä oltu ainoita. Jukka.

1309021615_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lopuksi lampeen