Tulipahan sitten pitkästä aikaa pistäydyttyä hoffileirille. Jukalla alkoi lomat ja minulla sattui vapaat sopivasti. Kaksi päivää hujahti nopeasti. Teimme muutamat jäljet, saunoimme, uimme ja osallistuimme leiririentoihin. Me osallistuimme Jutun kanssa temppukisaan ja saimme aivan taatusti kisan huonoimman ajan. Kuuluttaja totesi, että taisi olla tällä parilla ihan oma aikakäsitys...ihan nappiin! Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Me oltais oltu jo tässä vaiheessa ihan valmiita lomille.

Nasse ja Jukka pääsivät Esa Tapion leikkikouluun.

Tässä hommassahan oli tarkoitus kartoittaa hieman koiran kykyä saalistaa ja leikkiä. Ja Nasse oli elementissään. Sen mielestä lelun pureminen ja Esalta vaatiminen oli kertakaikkisen hienoa. Jotenkin mieleeni tuli sama tunne kuin Jutun kanssa jäljestäessä: jotkut asiat ovat joillekin niin luontaisia. Nassesta olisi varmasti tullut suojelukoira, jos siihen lajiin olisivat Jukan kanssa innostuneet.

Pariksi päiväksi raahauduin vielä töihin, mutta sitten rävähti: kauan odotettu reissu Ruotsinmaalle. Tätä oli odotettu.

Reissuseuralaiseni Kathrina halusi matkustaa tosin ingocnito. Olihan hän joutunut reissuun henkilön kanssa, joka olisi saattanut hetkellä millä hyvänsä paljastaa sisäisen finnjävelinsä vetämällä perskännit tai tarjoamalla tulevalle emännällemme tuliaisiksi salmiakkikossua tai viljavaakunaa.

Mutta siis Tukholmaan päästiin, vaikka laiva oli todella ruma Silja Galaxy. Laiva näytti siltä kuin alottelevat, värisokeat amatööritaiteilijat olisivat epämääräisten hallusinaatioiden vallassa maalanneet etelänavan elukoita sen kylkeen.

Perillä odotti emäntämme Kerstinin kesäparatiisi.

Kerstin on hairahtunut ostamaan itselleen hovawartin eräältä porvoolaiselta kasvattajalta. Hoffin nimi on Ruuti-Rajja ja siitä tulee isona teollinen muotoilija.

Rajjan kaverina oli mm. springeri Tekla.

Tästä paikasta lensimme ulos ekan yön jälkeen ja menimme leirintäalueelle mökkiin.

Parin päivän ajan surffailimme Tukholmassa. Kävimme mm. kivassa vaateliikkeessä, kuninkaanlinnassa ja Djurgårdenissa. Siellä Kathrina halusi hetken kuvitella olevansa kartanonrouva.

Kathrinan Alma-hoffi vetäisi minut saksalaisten turistien nähden ensin puskaan ja sitten melkein lensinkin turvalleni. Joten, kun vastaan tuli lammaslauma, annoin koirat omistajansa haltuun ilomielin. Kaikki selvisivät uhkaavasta tilanteesta ehjin nahoin.

Viimeisenä lomapäivänä tapasimme minun ja Jukan tuttavan Ruotsin-Jannen ja hänen ihastuttavan tyttärensä Camillan, jonka lempikoirarotu on aivan varmaan hovawart.

Vihdoin viimein oli jo aika polttaa karstat Opelista. Ajoimme Jannen perässä pitkin Tukholman katuja Siljan terminaalille ja Tomtom huusi tuskissaan ylinopeutta kirkonkellot kalkattaen. Jumanskeku, tukholmalaiset ajavat kovaa ja soittavat torvea joka välissä!

Laivamatka takaisin kotosuomeen oli unohtumaton. Koska matkan varaaminen jäi vähän viime tippaan, meidän oli pakko tyytyä ö-luokan hyttiin autokannen alla. Raahauduimme kamoinemme ja koirinemme ravintolaosaston läpi hissille. Hissi vaan naksahti ja jäi jumiin. Mikään nappula ei toiminut ja kaiuttimista tuli karmivaa hissimusaa. Onneksi olemme kylmähermoisia naisia, emmekä pahemmin hermostuneet! Vartin päästä meidät pelastettiin. Tilanne purettiin myöhemmin baarissa gintonicin avustuksella. Laivakin oli ihan normaalin näköinen. Ritva