Sivustajännittäjän rooli on kuulkaa tokokisoissa aivan järkyttävän raskas. Ensin piti jännittää ehditäänko Kotkaan ajoissa, sitten mikä on vuoronumero ja kaiken huipuksi Jukka viipyi minusta paikallamakuun jälkeen aivan liian kauan välilenkillä...vuorohan on aivan kohta. Huomasin puhuvani itsekseni urheilukentän laidalla koivun alla vesisateessa.

Mutta siis hyvin jätkillä suoritus meni, olisin ollut hiukan pettynyt, jos tulos olisi ollut joku muu. Ykköstulos oli hilkulla, mutta Nassen hypylle varastaminen oli vaan positiivista. Jostain syystä agilityhypyt kai sotkevat Nassen tokohyppyä. Se jotenkin odottaa ohjaajan siirtyvän mukaansa niinkuin agissakin, näin luulen.

Meillä muuten alkoi Nassen kanssa agilitykin. Hauska ryhmä meillä taas kerran, rotukirjo lavea ja treenikaverit Lägin tapaan hurttihuumorityyppisiä. Ryhmää vetää vuoronperään kolme ohjaajaa, joista kenenkään opetuksessa en ole aiemmin ollut. Luvassa siis mielenkiintoisia hetkiä maailman kivoimman lajin parissa :)

Mutta vielä eiliseen ja Kotkaan. Saimme käydä katsomassa Emon kennelin uusia pentusia. Hemppa oli pyöräyttänyt seitsemän veljestä ja Venlan. Pennut olivat toistaiseksi nimetty veljesten mukaan. Ja arvatkaa oliko suosikkini porukan ainoa blondi, Late? Miten voi noista pienistä, tuhisevista lelukoirista tulla näitä isoja rohjakkeita..se se vaan jaksaa mietityttää aina kun pentuja saa käydä katsomassa. Onneksi itsellä ei pentukuume pääse nousemaan, kun ei tänne kämppään nyt vaan mahdu enempää jengiä. Ritva

Hemppa imettää

 

Late relaa

 

Olisko tää ollut Tuomas

 

Tuleva vaarrrallinen hovawart