Keskiviikkona heti asuntokauppojen jälkeen liityin jälkileiriläisten joukkoon Sammatissa.
Pelastuskoirakouluttaja Esa Viitala oli tullut Norjasta koulutusturneelle ja oli nyt lohjalaisten järjestämällä leirillä kouluttamassa hakua ja jälkeä.
Meitä jälkileiriläisiä oli kahdeksan koirakkoa. Espanjan vesikoiria, dobermann, rotweiler, mali ja kaksi hoffia. Kahdeksan naista ja minä sekä Esa. Olin "että ei voi olla mahdollista, miten ei voi olla yhtään enempää ukkoja tätä lajia harrastamassa". Kai se on niin että IPO viehättää niin paljon enempi ukkoja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, rosvo ja poliisi leikkiä.
Omasta mielestä jäljestäminen on kyllä koiraharrastamisen klassikkoja, voit harrastaa missä vaan, ei vaadi kummempia varusteita ja takuulla kehittää yhteistyötä koirasi kanssa, kyllä tää vaan meille sopii, jahka vähän reenaillaan.
Ollaan Nassen kanssa oltu näköjään oikealla ajatuksella liikenteessä omissa treeneissä. Nyt vaan aletaan rohkeammin ja säännöllisemmin tekemään, niin hyvä tulee.
Leirillä meille tehtiin neljä jälkeä. Ensimmäisenä päivänä 200-300 metriä, 2 esinettä ja kaksi keppiä. Alku meni hyvin ja esineitä löydettiin, 150 metrin kohdalla törmätiin henkirikospaikkaan ja homma vähän levähti, lintu tms. sellainen oli päässyt hengestään alueella ja luita ja karvatuppoja oli alueella levällään. Piti siirtyä eteenpäin, häiriötä oli meille vähän liikaa. Loppu jäljestä taas ok ja loppupalkalle päästiin.

Lähetys

Riikka ja Riku

Kakkospäivänä sitten pitkä jälki, abouttiarallaa 700 metriä, kaksi tienylitystä, ojanpohjalla kävelyä esineitä 5 ja loppupalkka. Jäljestyksemme sujui ajoittain hyvin ja välillä taas oltiin urheasti ulalla. Jäljentekijälläkin oli vaikeuksia muistaa mistä jälki meni. Kuitenkin tällä pitkällä jäljellä oli kolme hyvää jaksoa meiltä, jolloin selkeästi jäljestettiin ja kyllä loppupalkalle päästiin, Millan hattu sai kyytiä.

Loppupalkkana tietysti jalkapallo

Esineruutuakin harjoiteltiin, Nasse odottelee silmä kovana

Kolmantena päivänä meille oli haasteena peltojälki n 300 metriä. Nasse oli aikas ulkona, ei pelittänyt sitten millään ja itselle ei ole tarpeeksi kokemusta, jotta oltais saatu homma kunnialla kotiin. Todennäköisesti syy on kokemattomuutemme pellolla, selvisi kyllä hiukan myöhemmin että parinsadan metrin päässä oli mätänevä hirvenraato. Voi se sekin sotkea varsinkin kun Nasse pyrkii kulkemaan nokka melko ylhäällä.

Alku jäljestä kulki pellon reunassa

Esa teki meille ekstrajäljen itse lopuksi, kaksisataa metriä 4 esinettä ja loppupalkka, kerran lähti Nasse väärään suuntaan, sain korjattua heti ja hyvin. Loppupalkalle päästiin ja hyvälle mielelle leirin lopuksi.

Hyvä leiri, likat!

Lämpimät kiitokset leirin järjestäneille Sirpalle ja Millalle, aivan erinomainen leiri sekä hengeltään että sisällöltään. Ja erikoiskiitos tietysti kouluttaja Esa Viitalalle. Todella mukava nähdä ja kuulla miten jäljellä voi käyttää luovuutta sekä miten varmistaa koiralle onnistumisia. Jukka.