Velmusta on kuoriutunut meidän suureksi iloksemme hillitön pieni termiitti. Välillä tuntuu, että pitäisi opetella unkarilaisia kirosanoja, että pystyisi vastaamaan Velmun örinöihin ja murinoihin. P...kele kuulostaa hieman liian yksinkertaiselta sanalta. Sen pitäisi olla jotain monimutkaisempaa, kuten györgskytsuh, miten olisi?

Nukkuvaa pirua ei sovi herättää. Velmun mielestä hyvä nukkumispaikka on esimerkiksi ruoka- ja vesikupin välinen alue.

1337582820_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Välillä pötkötellään ihan petillä, pää saattaa jäädä roikkumaan tosin. Ja kasa pehmoja on aina messissä.

1337582835_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se, että saisi Velmusta jonkin hienon seisomiskuvan, on haave vain. Minun pitäisi oikeasti satsata vihdoinkin parempaan putkeen niin, että pääsisi kuvailemaan kauempaa. Tämä lähikontakti tuottaa yleensä vain kuvia, jossa koira juoksee minua päin tai poispäin.

1337582800_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta tässä jo näkyy, että pennunpallerosta alkaa kehittyä pieni koira. Olen yllättynyt, että Velmu jaksaa jo tehdä jonkinmoisen lenkinkin metsässä. Paras systeemi on ollut se, että Nasse on minulla juoksuvyössä ja Juttu ja Velmu juoksevat vapaana. Tämä yksikkö kyllä edellyttää rauhallista metsäpolkua tms. muuten meitsi lentää nurin, kun yritän pysyä pystyssä pennun vilistäessä jalkojen lähellä.

Velmu on ollut kyllä kovassa koulussa isojen koirien kanssa. Vastoin ennakko-odotuksiani Juttu on ollutkin loppujen lopuksi se, joka osaa olla rennommin pennun kanssa. Ne voi jättää huoletta kaksistaan tarhaan. Nasse on jotenkin ihan liian raju. Olen kyllä yllättänyt Nassen ja Velmun yrittämässä jotain leikintapaista, kun olen ikkunasta seurannut. Voihan se olla, että juuri ihmisen läsnäolo aiheuttaa mustasukkaisuutta siinä määrin, että keskenään koirat osaavat olla rennommin, kun ei tarvitse tapella huomiosta.

1337582773_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen illalla vein Velmun Annin bostoninterriereitten kanssa leikkimään. Rakkaat bostonit leikittivät Velmua nätisti. Saapahan pentu kokemuksia sellaisista aikuisista koirista, jotka eivät ole äkäisiä. Alkuun Velmu oli hieman varovainen, mutta leikki alkoi sujua lopulta itsekseen.

Jälkihommissakin on tullut käytyä. Me ollaan tehty nyt niin, että minä tallaan Nasselle jäljen ja Jukka Jutulle. Jälkien vanhetessa Velmu tekee makkararuutua. Pieni nenä tuhisee ja haravoi maastoa. Ja ruudun jälkeen väsyttää hirmuisesti, kun on niin raskasta.

1337582847_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Muistan joskus kauan sitten tehneeni Jutulle vastaavia harjoituksia. Juttu tajusi jäljestämisen niin nopeasti, että ruudusta siirryttiin oikeastaan suoraan jäljelle ilman makkarajälkeä. Mutta Juttu on Juttu. Eilen Juttu teki uun-muotoisen aika lyhyen jäljen, koska edellisellä kerralla vedettiin ihan kunnon pitkä jälki kuudella kepillä ja minusta Juttu ei oikein enää jaksanut lopussa keskittyä. Niin, onhan sillä tuota ikääkin jo, että olisikohan aika vähän hellittää.

1337582885_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen meiltä hukkui jälki yhdessä polkuristeyksessä ja me selvitettiin tilanne yhdessä, ihmisen ja koiran välistä kommunikaatiota parhaimmillaan :) Kuvassa muuten näkyy minun legendaarinen pyykki-jälki-naruni. Siitä en luovu, se on minun ja Jutun juttu. Täytyy ehkä Velmulle hommata katu-uskottavammat vermeet. Nyt tosin sille ostetut valjaat ovat kohta liian pienet, vaikea arvioida sen kokoa.

Nasselle tehtiin oikein kunnon pitkä jälki. Metsässä tuuli ihan kunnolla ja arvelin, että jäljen vieressä mennään ja kepit jää. Toisin kävi! Kepit nousivat hienosti ja teiden ylitykset menivät varmasti. Eilen ongelmana oli yksi 90 asteen kulma, muut kulmat meni hienosti. Siitä kulmasta Nasse vaan posotti suoraan eikä siitä voinut mitenkään päätellä, ettei se ollut jäljellä. Minä jäin jäljen tekijänä vähän jälkeen ja seurasin tilannetta, pakko oli kutsua pojat takaisin ja loppujälki meni kulmineen ihan loistavasti. Eli tarkkuutta kulmissa pitää ehkä harjoitella seuraavaksi. Keppien ilmaisu oli eilen kymppisuoritus ja intoahan Nassella riittää vaikka muille jakaa. Jukka saa pidellä liinasta tosissaan. Ritva