Olin ilmoittanut Nassen Kanta-Hämeen Noutajayhdistyksen tokokokeeseen 14.11.-09 Harvialaan. Loppuviikosta aloin sinnepäin soitella ja lähetellä sähköpostia, kun kisakirjettä ei kuulunut. Sain vasta perjantaina kiinni henkilön, joka oli puhelinilmoittautumisemme ottanut vastaan. Meillä ei kuulemma ollut kisapaikkaa. Sain selityksenä kertomuksen ihmisistä, jotka maksavat kisamaksun vaikkeivät ole ilmoittautuneet eikä heille ole luvattu kisapaikkaa???
Itse varmistin kisapaikkani soittamalla ko. ukkelille ja lähetin paperit ja kuitit postissa joten??? Anteeksipyytäminen tuntuu olevan todella vaikeaa, puhumattakan siitä, että yritettäisiin jotenkin korjata mokat. Jos ottaa ilmoituksen puhelimessa vastaan niin kannattaa kirjata ylös kenelle on mitä luvannut, ei tarvitse jälkeenpäin höperehtiä kummallisuuksia. Ottaa todella päähän, koska treenit ovat menneet hyvin ja on siis valmistauduttu muutenkin kuin pelkästään syömällä. Haaveena oli saada se vika ykkönen pois kuleksimasta, saatu ikäänkuin vihdoinkin tämä kausi plakkariin. Olisi päästy kehittelemään aatoksia kohti ensi vuotta. Mistähän nyt kehittäisi tähän hätään tokoskabat?
Positiivisena kehittelynä on ollut Nassen kera Karnaistenkorvessa rymyäminen illalla töitten jälkeen pilkkosen pimeässä+ ne tottikset lenkkien päälle. Sain tsempattua ja pumpattua itseeni tarmoa jostakin lisää. Viikolla treenaamiset ei meinanneet onnistua tämän ns. ajanpuutteen vuoksi, joten keksin että mennään ja juostaan sitten pimeässä mettässä. Ei tarvitse miettiä vastaantulijoita. Otsalamppu ja fikkari niin vot. Ei ole ketään muuta pöljää siinä skutsissa dallanut vastaan, eri hienoo!
Paikallamakuuseen otin pykälän lisää vaativuutta. Jätin Nassen paikallemakuuseen pimeälle ja lumenpeittämälle futiskentälle ja tepsuttelin parinsadan metrin päähän autolle hakemaan futiksen. Kyllä ukko pysyi pötköllään kuin sfinksi, vaikka olin kohtuu kotvasen sen näköpiirin ulkopuolella, että luottoakin näköjään löytyy. Sivulletulo ja koko tottistouhu on ollut Nasselle ilmeisen mieluista ja tärkeää puuhaa. Sivulletulossa se on pomppinut ilmaan eli keulinut ihan kunnolla, nastaa, pistehän siitä varmaan menee, mutta ei kyllä haittaa. Pääasia että viihdytään ja kiihdytään.

P.S. Pimeässä mettässä mennessä kannattaa olla se kaksi valonlähdettä, jos vain yksi ja patteri loppuu niin sitten voi mennä lenksu todella pitkäksi ja/ tai oksa yms. silmään.

P.S. 2 Mankun Taija oli Ritun kanssa rupatellut, puheenaiheena oli ollut sähkönsininen harjoittelurupeama tätä syksyn synkkyyttä valaisemaan, loistava ajatus. Jukka.

No agia sentään!

Nassella meinas olla todella kiireinen viikonloppu, koska sunnuntaina oli agikisat. Ne olivat oman seuran eli Lägin järjestämät, joten pitihän sitä osallistua vaikka kannatuksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin Kirkkonummella (Anne Savioja), joka siis laittoi kyllä aika tiukat aikarajat. Nyt aika oli löysempi, mutta eipä sitä päästy testaamaan, koska hylly napsahti heti kolmen esteen jälkeen, argh! Nasse varasti a-esteelle, ah niin tavallinen moka, mutta ei kyllä Nasselle. Kyllä se kotona tottelee - kuulostaako tutulta? Sitten en tajunnut jatkaa rataa siitä vaan niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja kyllä koiralla vire hiukan laski siinä kohtaa. Mutta otamme opiksi tästä, ei muuta kun treenii vaan. Eipä muuten tänään pahemmin nollia tehtailtu missään luokassa.

Pari kuvaa kerkesi Jukka ottamaan ennenkuin kamerasta loppuivat patterit. Siis tää viikonloppu ei ollut meidän. Ritva

Tässä suunnistetaan maneesille, siellä oli ihan tajuttomasti taas koiria ja Nassen mielestä hyvä meno ... naisii ja murisevia kisakumppaneita ;)

Kyllä se isokin koira osaa kääntyä tiukasti, kattokaas vaan.