Lähettiin juhannusaattona Karnaistenkorpeen laavulle makkaranpaistoon. Ei vielä hetikohta satanut, ei kyllä paistanutkaan. Tehtiin koirille ensin jäljet lähtöpaikan lähimaastoon. Ritu Jutulle lyhyehkön parisataametrisen, itte rämmin Nasselle sitten pitemmän, neljä esinettä ja loppupalkaksi solmuköysi.

Onnellinen jäljentekijä ennen sadetta

Päästiin liikkeelle kohti Sorvalammen laavua. Alkoi sataa vettä ja laavulle saavuttuamme satoi jo vettä, sytyteltiin tulia ja otateltiin mitäs tehdä. Päätettiin lähteä liikkeelle, koska laavun tulipaikka on aivan likomärän taivaan alla, olisi ollut aikas turaamista. No päästiin sitten puolentunnin kävelyn jälkeen Kisakallion läheisyydessä olevan uuden grillikatoksen luokse ja eikun tulet tulemaan sekä päällimmäistä märkää pois päältä, melko vettynyt olo jo siinä vaiheessa. Saatiin makkarat syötyä ja limpat juotua kaikessa rauhassa, ei kulkijan kulkijaa ei edes yhtään eksynyttä tänään.

Lomposteltiin takaisin autolle ja Ritu ajoi ensin Jutun jäljen, sade varmaan vaikeutti mutta hyvän näköisesti Juttu jälkeään ajoi.

Nasse seuraavaksi ja kyllä hyvin edettiin kun tiesin missä jälki menee, häröilykohdissa annoin piuhaa ja Nassen löytää itse oman jälkensä. Puolentunnin  kohdalla Ritu jo ihmetteli että "missä ihmeessä me oikein ollaan". No melkein perillä eli loppupalkalla solmuköyden huitteilla oltiin, ja löydettiinkin köysi ja eikun vetämään ja riekkumaan keskellä läpimärkää mettää, täysin läpimärkinä ittekkin, no onpa ihanaa. Vettä pesi edelleenkin vähän joka suunnasta, hyvä ettei sentään kuivalle maalle hukuttu. Ritu oli vähän sitämieltä ettei ikuna lähe meidän jälkiä rämpimään, toivottavasti kuitenkin lähtee toistekkin, porukassa kuitenkin mukavampi eksyä. Jäljet oli siis noin 1,5 h vanhoja ja Nassen jälki sisälsi käännöksiä kymmenkunta enempi puolikaaria. Maastona mäntymetsää, kivikkoa, rämeikköä ja kuusimetsää, osa vanhaa polkua. Jäljen pituus kilometri tai sinnepäin, aikaa jäljestykseen meni 35 min.

Sunnuntaina Ritun ollessa töissä kävin aamulenkin lisäksi teputtelemassa Nuuksiossa uuden 4 km reitin, Klassarinkierroksen, olihan itikoita suut silmät täyteen. Treenasin Nasselle esineruutua kävelemällä U:n muotoisen pykämän reitiltä pöpelikköön yhdessä Nassen kanssa. Näytin Nasselle ja jätin kangaspalan U:n sisäpuolelle, sitten lähetys esineelle. Ja pöh, Nasse pihalla kun peippo, että mitä häh ja höntsäili vähän ympäriinsä. No kyllähän Nasse sen sitten lopulta nosti mutta tura tullallaa, ei hirveitä hurraita tästä kuitenkaan.
Saattaa olla että Nassella on nyt jäljestysvaihe päällä sen verran, ettei nyt hetkeen oikein taas osaa erottaa asioita toisistaan. Ei se mitään, ihan hauska askarrella näin ja katsoa miten homma edistyy. Ittellä nyt myös esineruudun suhteen käsitys että mitä ja miten teen.

Esineruutuun lähetystä

Nyt kesällä Terviksen tokon avoinluokka tietysti houkuttelisi kovastikin, liikkeet meillä on kasassa sen verran, että pitää protota Ritun ollessa liikkeenohjaajana koko setti. Näkee missä mennään. Kaket on sellainen setti, että Nasse pitää sitä kyllä vähän turhana jumppaamisena. Vähän niinku Tuntemattoman sotilaan Rokka, joka ei juuri turhia jumpannut.
Pk-tottiksessa eteenlähetys  sekä este- ja hyppynouto ihan vaiheessa, ei oo nyt ollut meillä esteitä eikä kyllä aikaa ja energiaa tarpeeksi asian järkkäämiseen, onpahan järkkäilty jotain muuta. Kesä on meille tokon suhteen kait ylivoimainen paikka, aurinko sulattaa Nassen tekemisen terhakkuuden kuin lumen katolta. Mutta jos tokopaketti on kasassa niin kyllä sitä voitaisiin käydä vaikka vähän turailemassakin, ei se niin vakavaa ole. Kunhan itsellä on vaan se tieto että periaatteessa homma voisi toimiakkin. Jukka.

P.S. vuosi sitten juhannuksena askartelin koirille 100-200m jälkiä, harmitti kun ei silloin tullut siitä mitään laitettua ylös, nyt tuli.