Olin tänään Jutun ja Nassen kanssa lenkillä Kisakalliolla, flunssa alkaa ehkä hellittää, joka tapauksessa paluuta normaaleihin treenirutiineihin. Annoin ensin Nassen posotella pöpelikössä vapaana, Jutun kanssa seurattiiin remmihommana. Hyvin Nasse toimi, kun käveltiin kiinni edeltämenijät, niin Nasse jäi odottelemaan ja mentiin sitten koko remmi remmissä kulkijoittten ohi nätisti kuin pienet possut aiheuttamatta mitään kalabaliikkia. Lenkin loppupuolella pääsi Juttu irroittelemaan peuranhajujen perässä.

Jutulla ja Ritulla oli kaverikoiratreffit iltapäivällä vanhainkodilla, me mentiin ukot Vivamon parkkikselle treenaamaan tottista sillä välin, hyvä ja rauhallinen paikka. Treenattiin seuraamista ja siinä kontaktia, käytin leikittämistä, vauhdin ja suuntien muutoksia, kovasti kehuja, makkaraa ja yllätys yllätys lisäsin peruuttamisen prosedyyriin. Mielestäni peruuttaminen toi pikkuisen lisää tarkkuutta Nassen seuraamiseen. Seuraamisessa tein myös sellaisen havainnon, että kun nostelin selkeämmin tai reippaammin jalkojani niin ikäänkuin kontakti olisi ollut parempi, en tiiä vielä mutta täytyypä kiinnittää asiaan huomiota. Koska joku juttu tästä vielä puuttuu ja jos se sillä auttaantuu niin mehän mennään kohta seuraamista vaikka polvet hampaissa. Reippaampi askel, parempi kontakti, hyvä mieli, a vot harasoo. Voi liittyä kyllä tähän luottamusjuttuun, että luota koiraasi, lisää energiaa liikkumiseen ja yllätys yllätys koko kontakti onkin parempi, etten kyylää koiraani koko ajan, että onko se ja tuleeko se ja pysyykö se. Treenattavana myös luoksetulon ja eteenlähetetyksen ripeys, otettiin myös maahanistuseiso mantraa ja makkaraa. Jukka.