NuPun koirakentällä tapahtuu:

Ritva ja Jukka: "Moi, oltiin täälläpäin ajelemassa ja tultiin tsekkaamaan, onko täällä joku paikalla?"

Muu porukka: "No moi, tuutteko huomenna kaheltatoista treenaamaan jälkee ja jotain?"

R ja J:"Joo, voidaan me tullakin, eihän meillä ole muutakaan elämää ;)"

Siis tuumasta toimeen, oli muuten oikein hauskat metsätreenit. Teimme aloitteleville koirille lyhyempiä jälkiä ja Jutulle vähän pidemmän.

Nassen jälki oli ensin. Siinä oli yksi kulma, yksi keppi ja pituutta ehkä 150 metriä. Maasto oli avointa, joten jäljestystä oli helppo seurata sivusta. Eilen me teimme lenkin yhteydessä lyhyehkön jäljen ja se meni oikein hienosti keskittyen. Tänään keskittyminen oli jossain ihan muualla. Nasse häröili nokka kohti taivasta. Loppupuolesta jälkeä se piti nenän maassa. Siispä kotiläksyksi helpompia ja suorempia jälkiä.

Esineruudussa Nasse oli tuttuun tapaan aivan mahtava. Esineet vietiin ruutuun niin, että Nasse näki, että sinne jotain meni. Lähetykset ja palkkaamiset meni Jukalta ihan nappiin!

Jutulle tehtiin vähän pidempi jälki, joka lähti janalta. Juttu otti ensin takajäljen, mikä oli sen verran harvinaista, etten oikein tiennyt mitä tehdä. Onneksi en tehnyt mitään, koska koira korjasi hetikohta ja lähti posottamaan Subaru Forrester -tyylillä ylös kalliota. Keppiä se ei ilmaissut kunnolla, mutta vaadin sitä vähän ja se nosti sitten kepin. Tänään meillä oli käytössä loppupalkka, koska eilen sen puuttuminen aiheutti Jutussa semmoisen ilmeen, että mitä hittoa tää nyt on? Töitä ilman kunnon liksaa! Kun rasia tuli nuoltua tyhjäksi ja jälkikamat saatiin riisutuksi, lähti Juttu posottamaan itsekseen jälkeä niinkuin jäljentekijä oli tullut pois metsästä. Jutulle tuo jäljestys on niin vangitsevaa. Jäljentekijä naureskeli perässä, että koira meni kaikki kiemurat ihan jetsulleen.

Esineruutu oli Jutulle tuttu homma. Esineet vietiin ruutuun tallauksen yhteydessä ja Juttu tarkisti takalinjan järjestelmällisesti ja toi esineet rutiinilla. Aikaa meni pari minuuttia ja homma oli selvä.

Voihan sitä pääsiäistä näinkin viettää, tänään olisi vielä illalla tottikset, jaksaakohan sitä lähteä?

Ritva