Oltiin Saukkolassa treenaamassa pk-tottista torstaina. Ensin pyörittiin henkilöryhmässä, oli vähän haahuilua ja löysää seuraamista. Jatkettiin sitten lyhyitä seuraamisia kera maahan menojen, ihan ok, harjoittelen itse etten vilkuile Nasseen komennoissa,täytyy jo luottaa luontokappaleeseen. Eteenlähetyksiä, ihan ok. Luoksetuloja, joissa Nasse hidastaa lopussa ja jää pikkuisen liian kauaksi eteen, voi voi. Esteellä noutoa joka ok. Leikittiin patukalla ja syötiin makkaraa joka meni ok. Että sellaista treenaamista tänään. Nasse tuppaa nyt haahuilemaan liikaa, kontakti on liian hutera. Tarttis tehdä jotain asialle, missä on mietintämyssyni. Menenkö metsään vai itseeni etsimään vastausta vai otetaanko sellainen filosofia, että ratkaisu kyllä tulee luoksemme itsestään kunhan ei pakoteta sitä (ratkaisua) pois luotamme, heh ja hoh hoijaa sentäs tätä eksistentiaalista tuskatilaa. Nassen eksistenssi on hiukka piukka muuttunut kahden vuoden aikana kuten kuvista näkyy. Jukka.

Pieni kommentti Ritvalta: ihan kuin tuota yksivuotiskuvaa olisi käsitelty jollain hupiohjelmalla, kyllähän sen Nasseksi tunnistaa, mutta onhan se vähän kuin keskitysleiriltä karannut :)