Tänään 3.4. vedettiin aamusta henkeä oikein syvältä. Edessä häämötti BH-koe Hämeenlinnassa, tuomareina Jorma Lankinen ja Ville Kalliomäki. Ritu ja Juttu cheerliedereinä ja muutenkin mukana kameran yms. rekvisiitan huoltajina, ja vähän niinku kädestä pitämässä nitropurkki valmiina.

Viimeisen viikon aikana huomasin, että Nasse on vähän niinku muissa maailmoissa, ja ruokakaan ei ole yhtä ahnaasti maittanut kuin yleensä. Ilmeisesti luonnon huumaava hajumaailma on hiukkasen lumonnut myös Nassea, taitaa olla kevättä rinnassa, selitys se on tämäkin.

No eiku kokeeseen. Oltiin toisessa parissa, meillä ensin paikallamakuu. Nasse pötkölleen ja itse omalle paikalleni, tosin seisten. Oliskohan ollut 4 min. kohdalla, kun herra nousi ylös haistelemaan heräävän luonnon ihmeitä. Ei siinä kummempaa, onneksi pysyi paikalla nuuskuttelemassa. Tuomari määräsi minut Nassen kaveriksi, en nuuskutellut eikä Nassekaan sitten sen perästä.

BH-kaavio, ou jee, ollaan me joskus hoiperreltu pahemminkin, mutta pyhän Sylvin lehmät sentään, että oli vähäs tahmeeta. Se niin omasta päästä puristaa, kun joutuu antamaan kaksoiskäskyä ja vartaloapua, ikäänkuin taas palaamaan lapsuuteen tässä hommelissa. Minäkun etukäteen unelmoin, että voitas esittää oikeesti hyvähenkistä etenemistä ja vähän niinku huumoria suorittamisessamme, ei voitu. Taaperrettiin kaavio läpi vähän niinku Volgan lautturit. En tiedä mitä se Nasse siitä kentästä oikeen henkeensä imppasi, mutta katse sillä näytti vähän lasittuneelta. No tuomarin mukaan siis tyydyttävästi tottis-osuus läpi, minua se ei niin hirmusti tyydyttänyt. Nasse ei ole paikallamakuusta noussut yhdessäkään kisassa, voihan juusto.

Suhattiin siitä sitten suorittamaan kaupunkiosuutta paikallisen S-marketin eteen. Autoja ja ihmisiä niin että hyvä kun mahtu auto parkkiin. Paikalle lampsittuamme kuultiin, että edellinen koirakko oli juuri hylätty, oli koittanut syödä juoksijan. Jahas mitenkähän... näin vilkkasta paikkaa ei olla nähty kun telkkarissa. Koitti sitten meidän kohtalonhetki ja eikun tuomarin ohjeitten mukaan suorittamaan.

Ihme tapahtu, Nasse tuli takaisin sieltä jostain kuun takaisesta hajumaailmasta. Kaikki meni ei vaan hyvin vaan erinomaisesti, voihyvänenaikaa sentään sentään että maailma meitä heittelee.  Nasse oli todella hyvässä kontaktissa ja katteli ja kuunteli että mitenkäs ja mihinkäs ja millätavalla saisi herralle olla jotta nyt sitten hyvä olisi. Juoksijat juoksivat niin vierestä että Nassella karvat hulmusi ja häiriökoirana ollut boxeri kaarteli niin läheltä että hirvitti kun kuikuilin kaupan sisältä että mitäsiellänyttapahtuu oikein, Nasse pysy paikallaan ja tapitti vaan että mihkä se ukko hävisi. Tässä oli nyt sitten sitä henkeä suorittamisessa, jota olin aatellut sinne tottis-kentälle. Mukava olo ja asenne itsellä ja höpöttelyä tuomarin kanssa että jaa mennääkö tuosta vai tästä ja mitenkä tuomari nyt vaan haluu niin sitten vaan mennään ja suoritetaan pois kuleksimasta.

Kokeessa oli kymmenen koirakkoa, kaksi ei valitettavasti läpäissyt, tsemppiä ja onneakin heille jatkoon. Kaikenkaikkiaan mukavahenkinen pieni tapahtuma, kahvi loppu se oli harmi, olisin voinut vetää vaikka litran pahimpaan tuskaan, läpipääsyn kunniaksi. Alun takkuamisen jälkeen helpotuksen huokaus kaupunkiosuuden jälkeen oli pitkä kuin pohjatuuli. Harjoittelu ja kisoissa käynti on näköjään vahvistanut kisapaattimme pohjaa sen verran, ettei se heti painu pohjaan vaikka vähän röykkyyttääkin ja että kesken kisan homma voi kääntyä yllättästikin positiivisen puolelle. Kaupunki-osuus oli kyllä ihme juttu. Kisat ja kokeet kannattaa näköjään tehdä loppuun saakka eikä alkaa rustata rekusta rukkasia ennenaikaisesti, tuulet tuppaavat kääntymään. Jukka.