Oli hienoa, että mestikset järjestettiin tänä vuonna suht lähellä, niin että oli taas mahdollisuus osallistua. Viime syksyn mestiksien hienot fiilikset mielessä uskaltauduin jälleen mukaan. Hoffeja oli kisaan ilmoittautunut 12. Kisapaikalle päästyämme kuulimme heti, että valitettavasti ykkösluokan koiria ei ollut selvinnyt yhtään jatkoon. Viime vuonnahan sijoittuneista kaksi oli ykkösluokkalaista (mukaanluettuna tietty Nasse!) Jukka lähti tietenkin valokuvaajaksi ja huoltojoukoiksi mukaan jännäämään.

Tämä oli meidän kolmas kisamme kakkosluokassa, kahdesta ekastahan on pasahtaneet hyllyt tiskiin, joten varovaisen toiveikkaina lähdimme yrittämään.

Olen kehittynyt Nassen "virittämisessä" kisafiilikseen ja mielestäni se näkyy radalla parempana vauhtina ja siinä, että koira tulee jotenkin paremmin ohjaukseen. Tässä sitä karjutaan aata ihan täysillä.

Tuloksena 0 ratavirhettä ja vaivaiset yksi pilkku jotain sekuntia yliaikaa, sijoitus 4/21, eka jota ei palkittu. Ei pässimmin ollenkaan :) Jatkopaikka mestisradalle siis saavutettu! Sitten hetkeksi varjoon läähättämään ja rupattelemaan tuttujen kanssa.

Hoffit lähtivät mestaruusradalle tuttuun tapaan epäviralliset kipailijat ensin, Hiski sai aloittaa. Heille tuloksena ratavirheitä 0 ja jonkin verran yliaikaa, hienosti vedetty.

Paljon tuli hyllyjä ja me emme valitettavasti olleet poikkeus :( Mutta tässä sitä mennään.

Hiukan katkeralta tuntui, kun virhe sattui sellaisessa kuviossa, jota oli juuri harjoiteltu oikein hartaudella. Nassen hyppyjen pituus ja teho jaksavat minua aina ihmetyttää ja huvittaa. Legendaarinen Lentävä Norsu iskee jälleen!

Loppusuoralla heitin vielä hanskat tiskiin ja vika hyppy jäi hyppäämättä, mutta hylly se oli jo sitä ennen. Hoffikisan voiton vei täysin ansaitusti Kaunottaren Garlic eli Zara. Emme olisi tänään heille pärjänneetkään sen verran tyylikästä heidän menonsa oli. Onnea hienosta suorituksesta ja ensi vuonna uudestaan! Ollaankohan me kakkosissa vielä sitten vai jaksettaisko kiertää kisoja ja yrittää vielä kolmosiin? Aika näyttää.

Paluumatkalla kävimme juoksuttamassa sukulaishoffeja ja tuli otettua poseerauskuva supermummo Hildasta 13,5 vuotta ja hänen suloisesta tyttärestään Jutusta 10 vuotta.