Lähdettiin Nassen kanssa aamupäivästä Kisakalliolle luontopolulle reippailemaan. Parkkiksella oli jo auto joten päätin pitää Nassen kiinni ja ensin vähän kuullostella tilannetta metsässä. Teputtelimme metsään ja puolen kilometriä kuljettuamme havaitsinkin jonkun punanuttuisen kököttelevän pöpelikössä. No tonttukohan se täällä valmiusasemissa on, ei ollut, hirvimieshän se pyssynsä kanssa  istuskeli passissa.
Jatkettiin eteenpäin ja kilomerin edettyämme vastaan tuli kaksi hirvimiestä aseineen ja gps-koirineen, onneksi oli heilläkin koira kiinni. Jatkettiin urheasti tai itsepäisesti tällä sotatoimialueella eteenpäin ja vielä tuli yksi tonttu vastaan metsän siimeksessä istuskelemassa. Nasselta alkoi jo ilmeisesti huumori loppua kun alkoi jo murraus kuulua, teki kyllä mieli jo itsekkin murista.
 No jatkettiin eteenpäin ja alkoi sitten metsässä rytinä kuulua, ajattelin että josko herra hirvi sieltä on tulossa, ei ollut, se oli herra suunnistaja kelta-sinisessä kondomipuvussa joka ravasi kohti sotatoimialuetta.
 Luovutin loput lenkistä, en kyllä millään uskalla päästää Nassea tänään ja täällä laukkaamaan vapaana, liian paljon virikkeitä vapaana. Autolle kulkiessamme vastaan tuli äitejä lapsineen jotka ilmeisesti myös olivat menossa suunnistamaan sotatoimialueelle. Kaksi laukausta kuului, toivottavasti tontut saivat hirvensä ja poistuvat luontopolulta.
Onkohan tämä joku uusi juttu, luontopolkuhirvimetsätys, hei harrastan luontopolkuhirvimetsästystä, entäs sinä. Ja olihan siellä herra heppakin mennyt ratsastajineen, miinat oli senverran hyvin esillä että osasin väistää.
Olihan trafiikkia metsässä yhdelle lauantai-aamupäivälle.  Tehtiin sentään Nassen kanssa tottikset tyhjällä urheilukentällä,kun kaikki olivat ilmeisesti metsässä,melkein. Naapurikentällä oli joku valmentajasetä ohjaamassa jalkapalloa parille mukelolle, huusi kuin hinaaja tai tottis -ohjaaja. Varmaan kivaa tuo jalkapallokin. Jukka.