Oltiin Nassen kanssa luonnetestissä sunnuntaina Tuusulassa. Saimme kumpikin, ukko sekä koira, arvostelua osaksemme, onneksi Nasse kuitenkin oli se joka testattiin. Minähän jännitin ja pelkäsin jo ilman eri testejäkin. Tuomareina Tarja Matsuoi ja Bengt Söderholm.

Toimintakyky +2


Terävyys+ 3


Puolustushalu+ 3


Taisteluhalu+2


Hermorakenne+1


Temperamentti +3


Kovuus+3


Luoksepäästävyys +3


Laukaisupelottomuus +++

Tulos 205 pistettä


Tuomarien loppulausumana oli mm. että tältä koiralta ei heti ominaisuudet lopu, harrastipa sillä mitä hyvänsä. Itseä lämmitti ja lämmittää edelleen Söderholmin positiiviset sanat pimeän huoneen testin ja koko testin jälkeen koskien yhteistyötä, äänenkäyttöä ja palkkaamista Nassen kanssa.

Testin alusta lähtien itsellä oli kyllä harvinaisen levollinen, melkein lupsakka olo. Ja ainut syy on kyllä luotto Nasseen ja sen toimintakykykyyn. Ja niinhän se testi lupsahti melkein kuin lenkki Karnaistenkorvessa, jossa myös saattaa sattua ja tapahtua milloin mitäkin. Harvoin lenkkien jälkeen kuitenkaan näin hyvä mieli on. Jukka.

 

Niin meistä sitten tuli kerrostaloasukkaita yhdessä yössä. Eihän tämä kerrostaloasuminen meille mitenkään vierasta ole, sen sijaan koirat eivät tämmöistä ihmettä ole ennen kokeneet. Meitä on kyllä hieman mietityttänyt, miten kaksi perinjuurin pihakoiraa ja pihaihmistä saadaan sopeutumaan sisäoloihin. Ja vastaus on tässä: helposti. Koirat tuntuvat olevan sitä mieltä, että kun vaan ulos pääsee ja ruokaa tulee, niin mikäs tässä. Jutulla on ollut hiukan vaikeuksia portaiden kanssa, Nassen jalkahiki taas pitää sen tassunpohjat sopivan nihkeinä, niin että se voi vaikka kiivetä välillä seinälle. Ja me Jukan kanssa ollaan kuin hotellissa lomalla.


Itse muutto oli hirveä kokemus. Omakotitalon kamat piti tunkea kolmioon. Onneksi tämä on vain väliaikainen ratkaisu ja toivotaan, että saadaan oma talo mahdollisimman pian. Meillä oli muuttoapuna paitsi hommaan pakkonakitetut sukulaiset niin myös ihana naapurin Petsku firman pakettimersulla. Koirat ihmettelivät prosessia tarhasta käsin, mitähän ne miettivät? Loppusiivouksen ajan Juttu oli jotenkin ihmeissään ja kulki vain kysymysmerkkinä minun perässäni, Nasse taas hönötti menemään tuttuun tyyliin - ei meitä huolet paina!


Kun lauantaina muutettiin, niin sunnuntaina vietiin Nasse ja Jukka testiin. Ja hyvinhän se meni. Itse toivoin, että Nasse olisi vaan oma itsensä testissä. Kyllä minä Nassen tunnistan tuosta tuloksesta.

Tuomarit olivat asiallisia, Söderholm kehui sekä koiraa että omistajaa :) ei ihan tavallinen veto vanhemmalta koiraihmiseltä. Sen lisäksi hän sanoi, että koira näytti heti kentälle tultuaan, mikä se oli. Ja niinhän se on. Nasse on ollut koko ajan juuri sellainen, kuin odottaa saattaa, mitään kummia koukeroita ei sen päästä löydy.

Ritva