Päästiin tänään Elisan taskussa treeneihin Karjaalle. Elisa kyseli viikolla lähdetäänkö mukaan Karjaalle koiratreeneihin, no totta maar pakattiin koirat ja itsemme autoon lauantaiaamusta ja eikun kentälle.
Paikalla oli tuttujakin kovasti: Maija, Kauko, Päivi, Keijo, Johanna, Suski, Henkka ja Minna koiruuksineen.
Ei oikein aavistustakaan että mitä treenataan, PK-maastolajeista oli ollut puhetta. Siitähän sitä löysi ittensä PK-tottista vääntämässä muitten muassa. Lyhyttä remmiä ei sattunut mukaan, vaan ei haittaa.
Maijan mielestä kaavioni oli omituisen muotoinen, niin varmaan olikin, kun mietiskelin miten kaavioni uudelle ja meille oudolle kentälle mahduttaisin. Eipä siinä kai muuta suurempaa ollut kuin peruskävelynopeuteen vauhtia lisää ja hidas kävely selvästi hitaammaksi.
Hyvä juttu oli treenata ryhmässä häiriön alaisena esim. paikallamakuuta, mikä meni oivallisesti. Tänään Nasse ei muistanut että seuraamisessa pysähdyttäessä pitää istahtaa viereen ilman eri käskyjä. Vaikutusta oli varmaan sillä, että ajallisesti ja suorituksellisesti "pitkiä treenejä" ei ole juuri otettu, jottei tärvätä motivaatiota treeneihin. Eipä hätää, eiköhän me saada Nassen kanssa ruuvattua itseämme tähän treenimuottiin, tämmöinen positiivinen paineistus sopii nyt hyvin, kun suunnitellaan BH-kokeeseen menoa. Seuraamisessa kontaktin terävyyteen ja kestoon kiinnitän huomiota, se kun toimii niin kaikki toimii.

Lopuksi herkuteltiin tutustumalla viestiin Kaukon ohjauksessa, todella mukavaa kun sai antaa koirien posotella täysillä. Nasse jumiutui pari kertaa narttukoiran jättämään "pissamiinaan", irtosi se siitä kunhan oli oman täginsä hankeen piirustanut. Ritva ja Juttu hengailivat aktiivisina mukana rivissä ja rivin vierellä, teki varmaan Jutulle tosi hyvää päästä oikeisiin treeneihin pitkästä aikaa. Jukka.

Ja treenien lopuksi tietysti....jalkapalloa!

Oli kuulkaas hauskaa tutustua taas kerran uuteen lajiin eli viestiin! En ole tajunnutkaan, mistä koko lajissa on perimmiltään kysymys. Jotenkin mielikuvat ovat tyyliin "siinä koirat juoksee eestaas". Mutta todellisia haasteitahan siinä on koiralle oikeaan asiaan keskittyminen ja tilanteiden ratkaisu itsenäisesti ilman ihmisen apua. Kuulostaa siis ihan Nassen hommilta. Nasse vaan on turhan roteva tämmöisiin nopeutta vaativiin lajeihin, mutta eihän se treenaamista estä. Tulipahan keksittyä yksi keino, jolla saadaan hieman puhtia pois jätkältä. Kevyen iltalenkin jälkeen ei tyyppi meinannut jaksaa edes silmiään avata, kun kävin rapsuttamassa.

Kevät tulee kohisten ja oli hienoa treenailla auringon paistaessa ja hangen kimaltaessa. Olemme olleet kummatkin inhottavassa flunssassa, mutta eilinen tuntui parantavan sairaudet. Karjaan treenikenttä oli lähellä Påminnen laskettelukeskusta. Minulle tuli ihan nuoruus mieleen, kun ajelimme Karjaalle ja siitä kohti Pohjaa. Parikymmentä vuotta on vierähtänyt, kun viimeksi ajelin siellä ja kuskailin mainoskuvausporukoita. Se oli kuulkaas sitä aikaa, kun Henry Saari ja Laura Malmivaara olivat ihan tavallisia rivi-vaatekuvaus-muoti-malleja. Minulla on kuviin liittyvät hommat vaihtuneet hoitoalaan ja Seban kuvaushommat maatalouteen. Niin se maailma muuttaa meitä...

Viime viikonloppuna Korpelan Tiina kävi meillä hieromassa Juttua ja opettamassa minulle samalla koirahieronnan alkeita. Olisi voinut kuvitella, että Juttu makaisi ihan reporankana koko toimituksen ajan, mutta sen teki ihan selvästi kipeää ja se yritti nousta vähän väliä pystympään. Yhtäaikaa, kun Tiina hieroi Juttua, niin minä hieroin Nassea. No siitähän ei tullut yhtään mitään! "Iiik, älä koske mun varpaisiin!" "Pitääks mun olla näin kauan paikallaan?" "Koska syödään?" Nasse rauhottui vasta, kun oli aika hieroa päätä. Siitä se tykkäsi...ehkä sillä oli pää kipeä? Jutulle on selvästi hyötyä hieronnasta; se tuntui heti vetreämmältä seuraavana päivänä, kiitos Tiina. Ritva