Vietettiin tänään Nassen kanssa laatuaikaa jalkapallon ja kaupunkivaelluksen merkeissä.
Oli alunperin tarkoitus syksyllä varata kämppä jostain Etelä-Suomen alueelta ja tehdä siellä sitten päivävaellus abouttiarallaa 20 km. No se ei nyt ole toteutunut, joten kekkasin että tehdäänpäs kaupunkivaellus.
Aamusta pakkasin reppuun Nasselle jalkapallon ja lähdettiin miehissä suunnistamaan kohti Virkkalaa.
Ihan ensin takamettään rämeen läpi polkuverkostolle joka vie kohti Munkkaata. Nasse posotteli edellä, takana ja sivulla, välillä kiersi liikkuvan johtokeskuksen ympäri, josta ampaisi taas radalleen tutkimaan metsäavaruutta. Taivalsimme Munkkaalta Pappilankorpeen, Gruotilaan, Metsolaan, Gunnarlaan, Tynniinharjulle, Maksjoelle ja päätepisteelle Virkkalaan.
Jouduttiin perille Järnefeltin-koululle n. 3 h teputtelun jälkeen. Eikun pallo repusta ja fudista hetkenmatkaa sekä samaan syssyyn pallotottikset. Nasse käy niin kuumana fudikseen, että maahanpano on aluksi vähän vaikeeta, mutta ykköskäskyn käkäilyn jälkeen löi maihin tosi miehekkäästi.
Tehtävä suoritettu, joten takaisin kotiin, nyt ilman turhia kiemurteluja. Makkaran avulla selvittiin kunniakkaasti vastaantulleista koirista ja muustakin kevytliikenteestä.
Takaisinpäin kävely suorinta reittiä pitkin remmilenkkinä oli vähän tylsää varmaan meistä kummastakin, asfalttilatu puuduttaa paarustajaa eikä syksyinen sade ja harmaus nyt niin kohottavaa ollut. Hyvä mieli kuitenkin, tehtiin Nassen kanssa ekotekokin kun vaellettiin ilman autolla ajeluja vaihteeksi.
Matkaakin kertyi 30 kilometriä, hyvä alku pitemmänmatkan lenksuille. Näyttää Nassekin jo tällä matkalla hiukan rauhoittuvan, Nasse todennäköisesti lenkkeili n. 35 kilsaa. Teki tosi hyvää mielelle ja varmaan ruumiillekkin. Aikamoista miettimistä, miten saisi reitin menemään niin että voisi pitää Nassea mahdollisimman paljon vapaana. Jukka.

Nämä kuvat ovat Lempolasta, aivan ihanalta mäeltä, josta näkee peltojen yli Lohjalle asti. Käymme siellä aina, kun läheltä liippaa.

Olemme löytäneet koko ajan uusia kivoja lenkkeilypaikkoja. Kellonsiirto tekee taas elämästä hieman haasteellisempaa, kun pimeys tahtoo voittaa iltalenkeillä. Mutta ei hätää, nythän meillä on jopa katuvaloja. Niistä sitä jaksaa ihminen iloita!

Koirat kyllä nauttivat uusista lenkkeilymetsistä. Juttu on laihtunut, koska se juoksee nyt paljon enemmän kuin ennen. Nassella ei muuta muutosta ole kuin alati kasvava inho kuonopantaa kohtaan. Sitä kun on minun pakko sillä pitää ihmisten ilmoilla kuljettaessa, valitettavasti. Nassen mielestä se on helvetillisistä keksinnöistä numero yksi. Kakkosena tuleekin sitten imuri ;)

Ritva