Kyllä me olemme saaneet nauttia tästä lumisateesta. Tämä nykyinen paikka on siitä mukava, että antaa vaan lumen sataa, eipä haittaa mitään. Kolataan enimpiä pois ja tehdään mukavia kasoja, joissa voi hyppiä.

Vahinko, ettei tänne saa äänitehosteita mukaan...tai tarkemmin ottaen ehkä se on parempikin niin ;) Juttu on meinaan hiukan äänekäs näissä leikeissään.

Nasse taitaa tuumia, että uskaltaako täältä enää tullakaan.

Mitähän tuon keltaisen pään sisällä liikkuu?

Nassella on ollut aikalailla lenkkeilypainotteinen joululoma, koska minä olen ollut kotosalla ja yrittänyt tehdä kouluhommia ja vähän työhommiakin. Koirien ei kyllä ole tarvinnut olla juurikaan yksin; ihan kiva vaihteeksi niillekin. Jukka ja Nasse ovat kyllä käyneet säännöllisesti kentällä.

Tänään sain surullisen tekstarin: Nassen emä Lara on kuollut :(

Muistan aina kun joskus aikoja sitten olimme Elinan kanssa katsomassa luonnetestejä olikohan Oulunkylässä ennenkuin nämä meidän koiratkaan oli testattu. Olin jo silloin aivan agilityhuumassani ja olin käynyt Jutun kanssa treenailemassa viikottain. Kysyin sitten Elinalta, että saanko lainata Laraa vähän ja kokeilin sen kanssa kentän laidalla olevaa a-estettä. Lara pyyhälsi esteen päälle kuin tuuli ja alas tultuaan katsoi minua silmiin. Minusta tuntui että sydämeni jätti lyönnin väliin! Tajusin sillä sekunnilla (anteeksi Juttu) että tällainen harrastuskoiran pitäisi olla. Siinä vaiheessa ei Nassesta ollut tietoakaan, mutta täytyy sanoa, että samaa tekemisen paloa on Nasseen kyllä periytynyt.

Kävimme Jutun kanssa pitkään samoissa metsäharkoissa Laran ja Elinan kanssa. Laran otteet lajissa kuin lajissa olivat aivan ilmiömäiset. Laran kohdalla ei voi kehua luonnetestipisteillä, mutta käytännössä homma toimi olipa pisteet mitä hyvänsä.

Ja faktaahan on, että ilman Laraa meillä ei olisi Nassea, joten hyvää matkaa Laralle ja jaksamista Laran perheelle ikävässä.

Ritva