Hiljainen itsenäisyyspäivä liikenteessä. Ajettiin Nassen kanssa kisakalliolle treenaamaan lenkkeilyn ja jäljen merkeissä. Kaartaessani kohti lähtöpaikkaa huomasin risteyksessä kyltin, rottweiler porukoilla on leiri alueella, kiva kiva, syke ja verenpaine saatiin heti kohdalleen ennen lähtöä. Istuin hetken autossa mietiskellen samalla kun Nasse piipitti jo ylipainetta pöntöstään, päästä ukko ulos se kai tarkoitti.
Kävin tekemässä pienen jäljen kahdella kepillä. Ja eikun päästetään herra ulos autosta toteuttamaan itseään luojan luomalla tavalla, tuli tällä kerralla jo harras olo heti lähtiessä kun kuvittelin vapaana seilaavan rottislauman bongaavan Nassen ja hallelujaa sitten.
Poikkesin heti polulta ja kaarsin kauemmaksi taistelualueeksi arvelemaltani paikalta. Otin teemaksi kiipeilyn ja niinpä Nassen kanssa kiipeiltiin kaltseja ylös ja alas ja tehtiin rinkula poluttomaan pöpelikköön. Lenkki meni ihan hyvin, ei kuultu juuri mitään eikä nähty ketään ja Nasse sai posotella kallioilla ja kukkuloilla. Lopuksi kaksi keppiä nousi puhtaammin kuin viimeksi, hönötystä vähemmän.  Lopuksi ajeltiin Espoon eläinsairaalaan hakemaan Jutulle antibiootit kun sen vatsa reistaa edelleen, voihan nenä. Kotiin tullessa Juttu näytti olevan voimissaan, ainakin se antoi heti Nasselle kyytiä,asenteella missäs olet ukko ollut.Jukka.