Alotimme Nassen kanssa kisakauden hyvissä varhain näin toukokuun alussa. Tuloksena valitettavasti keskeytys tällä kertaa, sekin on nyt koettu. Kisaosoitteena oli PK-teamin kenttä Påminnessa ja jälkimaastot Fiskarsin mailla, tuomarina Kauko Makkonen.

Oltiin ajoissa aamusta asennossa paikalla ilmottautumassa. Mukana tsemppaamassa ja avustamassa Ritu ja Velmu.

Ensin lähettiin letkassa ajelemaan jäljille, pienehkö kisaporukka, kaksi alokasta ja neljä avokasta. Jäljet jäljestettiin ja käteen jäi kolme skebaa, kutonen mukana, joten sepä siitä, ei riitä pisteet taivaspaikkaan. Kisamaasto samankaltaista kuin missä harjoiteltukin, tämä oli tämän kesän neljäs jälki.

Esineruutuun mentiin tottakai ihan harjoituksenkin vuoksi. Nasse tarvitsi toisen käskyn ennenkuin muisti palasi, mutta sieltähän se lompsa sitten tuli että heilahti, esineruutua oli treenattu kaksi kertaa etukäteen.

Tottiksiin oltiin myös menossa, lappukin oli jo rinnassa ja jännitystä ilmassa.
Me oltiin Nassen kanssa vikassa parissa ja laukausten kumua oli Nasse jo kentältä kuunnellut. Kun otin Nassen autosta niin ei ollut rekulla mielitekoa kentälle, enempi oli autoon menossa luotisateelta suojaan, rauhan mies. Pyöräytin päätöksen mielessäni ja rekun autoon takaisin, tähän keskeytetään tämä jamboree.

Olin aluksi pahoillani Rottweiler Sulon puolesta kun ei pariksi sille ruvettukaan. Katteltiin miten Sulo pelittää, valitettavasti karkasi seuraamisesta paikallamakuussa olleen nartun luokse. Yrittivät uudestan ja karkasi uudestaan, Sulo pisti kisassa vallan ranttaliksi. Homma oli ihan hasta la vistaa, rekku laukkasi sinne ja tonne, kunnes saivat topattua. Kylmät väreet meni selkäpiissä, kun ajatuksen puolikkaalla visioin mitä olisi tapahtunut jos se olisi tullut Nassen päälle. Niitä oltais saatu vääntää rautakangella erilleen, todella tuuria ettei jouduttu tuohon soppaan pikku kätöstemme kanssa. Ongelmaa on tarpeeksi omasta takaa tämän laukaisu probleemin kanssa. Kisan jälkeen saatiin Nassen kanssa treenata kentällä, tämä meni erittäin hyvin ilman mitään pelkoja.

Viime syksyn rotumestiksissä Nasse otti häiriötä laukaisuista, seuran treeneissä asiaa koitettiin ratkaista, mutta valitettavasti tilanne meni huonommaksi ja meillä olikin käsissämme todellinen ongelma. Pidin noin kolmen kuukauden mittaisen treenitauon kaiken kaikkiaan. Aloitin harjoittelun hiljalleen itsekseen ja nyt oltiin päästy siihen, että Nasse on sietänyt laukaukset kentällä kun itse ammun + tehty tottikset + leikit päälle hyvässä hengessä. Kisassa oireet olivat nyt sellaiset, että päätin olla menemättä kentälle, mikä oli kyllä todella hyvä ratkaisu.

Meidän Takkutukkainen Velmumme oli mukana hangaroundina kisoissa Ritvan kanssa. Velmun laukaisuharjoittelu alkoi jo viime viikolla, kun Nassen kanssa treenattiin. Pikku mudimme pöllötteli kopsassaan autossa ihan repo rentona, sen laukaisuharjoittelut ovat siis alkaneet 8-viikkoisena, kyllä ihminen sentään voi vahingoista viisastua.
Kisat on aina jännä kokemus, ilmottautuminen, valmistauminen harjoitteluineen, ihan arkitottelevaisuuden parantumisenakin tämä kuitenkin taas hyödytti. Jukka.