Talon isäntä lähti viikon lomalle kiipeilemään vuorille ja jätti meidät pärjäämään omillamme. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että viikko meni nopeasti. Uusi kesätyöpaikkani on ollut sen verran rankka, että iltaisin olen ollut tosi väsynyt. Onneksi on nämä koiratouhut, jotka auttavat irtautumaan huolista.

Viikkoon mahtui myös kaksi heppakeikkaa. Sain tutustua Camillan uuteen hepoon, Oskuun ja yhden työkaverin mahtavaan menopeliin, Vermuttiin. Vermutin kanssa harrastetaan keskiaikaratsastusta (en tiedä virallista termiä), jossa huidotaan miekoilla ja ammutaan jousella nuolia laukassa ilman ohjia. Aivan sikasiisti laji! Vermutin kanssa kokeilin myös heppa-agilityä, joka tuntui vähän samalta kuin koira-agility. Palkkaus on vaan hevosen kanssa vähän hakusessa. En oikein usko, että pelkät kehut riittävät...olisikohan naksutin hyvä?

Tiistaina oli Nummelassa epikset, jonne Nassen kanssa suunnattiin. Olin ihan episfiiliksillä lähdössä kisaan enkä arvannut, että rata olisi näinkin hankala.

Varsinkin kepeiltä (10) meno okserille (11) oli melkein kaikkien koirakkojen kompastuskivenä. Menin radan kahdesti. Kisaradalta saimme 15 virhettä (kaksi kontaktia, okserin pudotus) mutta aika oli vain 0,4 sekuntia yli! Neljäs sija, ei palkintoja :(

Harjoittelukerralla vedin ohjauskuvioita rohkeammin mm. hypyltä (4) puomille (5) takaaleikkauksen, joka toimi kuin unelma. Meille tuli siinä kepeiltä harvinainen virhe, mutta aika olisi ollut aivan varmasti parempi kuin ekalla yrittämällä. Nasse oli lähtöalueella aika pöreässä vedossa. Kasvattaja on tyytyväinen, kun koiran oikea nimi ei näkynyt listoissa ;) terveisiä Porvooseen, sen verran riehakasta oli käytös.

Iki-ihanat bostonit kävivät meillä kylässä. Pihan ympäröivä aita on tehty pienelle koiralle, joten tytöt saivat tutkia rennosti joka kolkkaa.

Nasse rakastaa leikkimistä bostonneitien kanssa, mutta Juttu täytyy pitää kiinni, koska se on niin mustasukkainen sulhasestaan.

Vasemmanpuoleinen on Saimi, jämäkkäluontoinen ja työhullu, upea otus. Valitettavasti Saimin kanssa vähän välillä mietityttää sen hengitys, mutta toistaiseksi ongelmia ei ole ollut. Bostoneistahan lähtee semmoinen jännä kurina, kun ne innostuvat menemään. Jos Saimi olisi hovawart, se olisi täydellinen koira.

Oikeanpuoleinen nököttäjä on Sylvi, herkkis ja ihmisrakas, mieletön agikaveri. Sylvin kanssa radalla tuntuu välillä kuin kaikki menisi pelkällä ajatuksella. Viralliset kisat ovat vielä meiltä kokematta, mutta mielestäni kakkosiin nouseminen sen kanssa vielä tämän vuoden aikana ei ole epärealistinen tavoite. Kunhan saadaan nuo työaikataulut sovitettua kisakalenteriin, niin me lähdetään Sylvin kanssa onkimaan nollia. Ritva