Onnea Juttu 9 vuotta, alat olla jo "aikuinen nainen", pitäisiköhän sinulle laulaa luikauttaa? Toivottavasti meillä on vielä monta mukavaa vuotta aikaa yhdessä touhuamiseen.

Syntymäpäivän kunniaksi kävimme ensin kaksistaan metsälenkillä ja sitten palvelukeskuksessa kaverikoirakeikalla. Kuvassa kaverikoiraohjaajia koirineen:

Vasemmalta Tinke, Juttu, Brixie, Tobsy ja Emmi.

Kilpailut tänään Konalassa Purina-Areenalla. Lopputulos 178 pistettä, 1-tulos ja koulutustunnus TK-1, jippii, we did it!

Kokonaistulokset HAU:n etusivulla.

Aamu alkoi heti aamusta. Lähdettiin Nassen kanssa lenkille Kisakalliolle, koska meidän erä alkoi vasta klo 11, oli olevinaan aikaa, mutta kiirehän siinä sitten tuli.
Lunta oli Kisakallion reitillä aikas paljon, mutta kun on päättänyt, niin onhan sitä lenksu tehtävä. Ajatus oli, että saan Nassen lenkitettyä ja tarpeet teetettyä jonnekin muualle kun kehään. No lenkki sinänsä ok, lopuksi yksi luoksetulo, joka myös ok. Oltiin siis jo vähän myöhässä, koira autoon ja itse hikisenä myös. Auton lasit iski kunnolla huuruun ja mitä lienen säätänyt ja eikun ojaan. Hieno homma, ulos ja perkaamaan lunta auton alta kuin elävä lumilinko. Kello kävi tuhatta ja sataa ja auto ei hievahtanutkaan. Rupesin kattomaan kännykkää, että peruttava on perkele koko kisa, ei auta, keskellä mettää ollaan tukevasti ojassa.
Kuulin enkelin tulevan, ei vaan, traktori tuli kuin ihmeenä paikalle. Morjestettiin, ukko ajo traktorin saman tien kohilleen, köysi kiinni ja auto ylös. Annoin todella lämpimät kiitokset, kahvirahat ja eikun eteenpäin. Se meni kun sovittu juttu.

Ryysäsin kotiin ja siitä sitten todella vikkelästi kohti Konalaa, Ritu ja Juttu mukana. Ilmottautuminen alkoi 10.30 ja oltiin paikalla 10.32 ja kehä siis klo 11.00, a-huh-huh, ehittiinpäs. Matkalla muistin että kisaremmi, lyhyt hihna, ei sitten tullut mukaan, ei tullut ei. No huhhailtiin siinä sitten, että katkaistaanko  pitkä remmi, ei tarvinnu kun Kathrinalta löytyi kangashihnan pätkä, josta Ritu sommitteli sopivan pitusen. Ja siitä sitten kohti kehää. Kehän ulkopuolella Nasse pullisteli ihan kiitettävästi toisille koirille, käytin sen vikkelästi hallin ulkopuolella, miehekkäät käskytykset maahan ja istumaan, jotta ukolle muistuu että kenellä on suurin äänivalta.

Sitten tottelevaisuuskokeeseen.
Luoksepäästävyys 10.
Perä nousi.
Paikalla makaaminen 9.
Ylöstuloon tarvitsi kaksi käskyä, katseli jonnekin ja unelmoi jostakin, mistä lie.
Seuraaminen kytkettynä 8.5.
Vähän jätätti.
Seuraaminen taluttimetta 8.
Sama homma.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9.5.
Hyvin meni, en katsonut enkä varmistanut, luottoa löytyi.
Luoksetulo 9.
Hyvin lennähtää, vähän lähemmäksi saisi.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9.
En kattonut, ilmeisesti pysähty hetikohta.
Estehyppy 9.5.
Ikuna ei tästä näinhyviä ole tullut.
Kokonaisvaikutus 9.
Niinpä.

Tuomari Hannu Laisi oli hyvillään ja antoi positiivista palautetta. Ja antoi positiivista palautetta myös koko kilpailijaporukalle. Yli 190 pisteen koiria taisi olla ainakin 3 kappaletta. Alokkaat kisasivat kolmessa erässä, yhteensä 20 koiraa.
Laisi antoi meille keväällä " huonommalla" suorittamisella 188 pistettä. Nyt luulen, että kisan kova taso nosti rimaa, näinhän se on, ihan ok. Ja nämä pisteet ovat "todellisemmat", mitä se sitten tarkoittaakaan.
Veikkasin ennen kehää, että 175 pistettä voisi olla meidän juttu, niinpä oli ku 178 lotkahti.
Tää oli niin kiva, että vikassa alokkaassa tehtiin normi "mitä osataan juttu" eikä mitään omituista rävellystä.

Tavattiin Damirazin Dervaleijonan omistaja, kun tuli juttelemaan, mukava juttu, mukava tavata mukavia Hoffi-ihmisiä. Tervaleijona näytti komealta ilmestykseltä. Toivottavasti saavat treenisysteemit pelittämään ja ovat lämpimästi tervetulleita vierailemaan täällä Lohjallakin. Eikunkeikun yhteyttä keväällä ja porukalla vaan treenaamaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin, kisastudio päättää päkätyksen ja alkaa kattella BH-koetta. Avoimesta luokasta en osaa olla mitään varmaa mieltä, TOKO juttu oli alunperin harjoitteluksi BH-koetta varten. Mutta mukava saada päätökseen jotain mitä on aloittanut, positiivisella tavalla. Jukka.

Muutamia Kathrinan ottamia kuvia, kiitos Kattis ;)

Meidän piti päästä maneesiin tänään harjoittelemaan tokohommia, mutta kireä pakkanen esti ne haaveet. Päätimme vetää tutut tee-se-itse-treenit Elisalla pakkasen vähän lauhduttua -25 -> -18, no joo kylmä kuitenkin.

Jukka ja Nasse tekivät bh-kaaviota, eteenpäinlähetyksen, jälkikepin nostoa ja kaksi maalimiehen haukutusta. Juttu teki jälkikeppien nostoa, kapulan noutoa ja kaksi maalimiehen haukahdusta ;) Kaikki nämä tehtiin pienissä satseissa niin, että koirat kävivät autossa välillä lämpiämässä...ja Nasse kävi lämpimänä ihan monella tasolla.

Mukavaa, kun meille on nyt vakiintuneet nämä treenit, innostuneita uusiakin nupulaisia käväisee välillä treenailemassa. Ehkäpä saamme isommankin joukon kasaan, kunhan nämä pakkaset vähän lauhtuvat.

Sain otettua ihania poseerauskuvia Nassesta, Jenistä ja Jutusta. Jeni ja Nasse ovat toisillensa jotain sukua: Jenin äidin isä on Nassen isän veli, että olisko se sitten joku serkku?

Agitreenit ovat taas jatkuneet liian pitkältä tuntuneen joulutauon jälkeen. Agihallilla käyminen on kuitenkin meidän koirille mieluinen tapahtuma kaikenkaikkiaan: Juttu pääsee tekemään mieleisiään esteitä omaan tahtiinsa ja Nasse hönöttää tositoimissa treeniryhmän kuvioissa. Meillä oli tänään mukana maailman paras handleri/valokuvaaja Camilla! Camilla keskittymistä "häiritsi" hieman Antin ja Annen uusin huskypentu, Taiku 11 viikkoa. Taiku vaikutti oikein mukavalta pieneltä agikoiranalulta, vai tuleekohan siitä rekikoira?

Meillä oli aiheena irtoaminen, joka muodostui hanittamiseksi ja minusta näytti, että koirat tykkäsivät ihan todella. Meille ainakin sopii välillä tämmöinen suorempi tehtävä, kun aika paljon on tullut väännettyä noita kiemuraratoja.

Ideana oli siis saada koira irtoamaan, mutta sitten kuitenkin kääntymään puomille. Meillä on ollut uutena motivaattorina Nassen kovia kokema ykkösfudispallo ja sen kanssa mikä vaan onnistuu! Olisittepa nähneet alastulokontaktin pysäytyksen! Siinä oli todellista, saksalaista sotilasmeininkiä. Minun täytyisi vaan yrittää muistaa, että pysyn Nassen kanssa samalla tasolla tai mieluummin takana enkä lähde vetämään sitä perässäni, koska se tappaa vauhdin. En tässä vaiheessa mieti pallon häivyttämistä kuvioista vaan nautin koiran kanssa viilettämisestä, saan sen kyllä pois uskoisin. Lunastin itselleni A-lisenssinkin täksi vuodeksi, joten kai tässä täytyy kisoihin lähteä taas koittamaan jossain vaiheessa. Ritva

Este nro 1.

Antti ja Nome

Lauantaina oltiin Järvenpäässä, Lemmenlaakson luonnonsuojelualueella vapaamuotoisissa hakuharjoituksissa. Mukava maasto, hyvä keli, pakkasta -5, ei juuri tuulta, kiva porukka, kahdeksan koiraa. Kathrina, Alma sekä Majja, Peku ja Heli, Ooga ja Irma, Aya ja Bertta, Seija ja Tapsa sekä Juttu ja Nasse.
Rämmittiin hankeen hakualue ja Nasse ensimmäisenä lauteille. Kolme ukkoa, ääniapuja käytettiin. Ukot löytyivät ja haukku irtosi. Tapsa oli kakkosukkona, odotteli seisten, mikä oli ilmeisesti Nasselle oudompi juttu, mutta kyllä sieltä sitten haukku irtosi. Hyvä, että Nasselle tuli vähän lisää haastetta erilaisten tilanteitten muodossa. Ukot odottivat ja haukuttivat Nassea, kunnes rymistelin paikalle hangen halki ja palkka vasta sitten.
Hakuun tutustujien kanssa tehtiin makkararinkiä, näkölähtöjä ja ukon kanssa leikkimistä.
Juttu oli ihan liekeissä ja näytti närhen piipit koko tsembalossa, irtosi ihan juosten ja haukkuikin mokomat maalimiehet.
Nassen kanssa myös tokoilua iltapuhteina, ollaan varapaikalla Pornaisiin ensi viikonloppuna, pitäisi olla silloin valmiina tottelemaan, saas nähä. Jukka.

Koira veti mut mahalleen lumisella polulla! Mun koira puri mun käsivarren mustelmille! Mun koira hyppii mun edessä ja haukkumalla kiroilee mua liikkeelle! Ei, kysymys ei ole ongelmakoirasta vaan meidän Jutusta, joka on saanut voimansa takaisin ja näyttää, että se on ihan oikea hovawart :) Joskus huono käytös on niin ilahduttavaa. Ritva

Kuvia hakureissusta Kathrinan blogissa.

Nyt on taas treenipaletti apposen auki, on reenattu sitä ja tätä siellä sun täällä. Eilen aamusta Nassen kanssa Kisakalliolle ja huurteinen lenkki -15 asteen pakkasessa. Lenkin jälkeen Vivamon parkkiksella lyhyt tokotreeni ja fudista päälle. Lenkin jälkeen haettiin tytöt vanhaikodista, ehe ehe, kaverikoirakeikalta sentään. Illalla ajettiin Lohjan keskustaan, jossa tehtiin Nahkurintorilla Bh-kaavio, kuviteltuine henkilöryhmineen. Paikallamakuuta en ottanut. Harjoiteltiin nyt vihdoin ja viimein kaupunkiosuuttakin, seuraamista käskyn alla, hyvin meni, oli tosi tyytyväinen olo sessioon, kaikki toimi. Ongelmana on ollut vastaantulevat koirat, nyt sattui hyvä tuuri sikäli että parinkymmenen metrin päähän ilmestyi koirien ulkoiluttajia ja kontakti piti Nassen kanssa.
Saukkolassa Elisan luona käytiin tänään treenaamassa esineruutua ja hakua. Mukana oli  myös Ellu, Petra ja Lefa. Yhteensä meillä oli kuusi koiraa treenattavana. Pakkasta parikymmentä graadia, hyytävää oli. Treenit meni hyvässä hengessä ja muutenkin. Haussa Nassen haukuttaminen onnistuu parhaiten kun maalimies antaa palkan vasta kun tulen paikalle. Esineruutua näkölähtönä, kaksi esinettä, lähti, löyti ja toi sekä irrotti ok. Hyviä treenejä, parempi mieli. Jukka.

Ritva lähti viemään esinettä, eipä tarvinnut juuri Nassea viritellä

Juttu hakee ja tuo tyylikkäästi

On tosiaan ollut hauskaa nupulaisten kanssa vapaissa treeneissä. Pakkanen vaan on niin kova, ettei mitään voi ottaa oikeasti. Me ollaan siis tyydytty vain siihen, että koirilla olisi mukavaa tekemistä.

Tämän päivän yllättäjä oli Elisan Jeni-hoffi, joka sai henkilöhakuun aivan uuden vaihteen päälle. Elisalla ei ole suurempia suunnitelmia hakuilun suhteen, mutta ehkä tämänpäiväinen innostaa jatkamaan eteenpäin siinäkin lajissa. Elisa on tarjonnut meille hienot treenimahdollisuudet heidän takapihallaan "autojen hautausmaalla", jossa on todella haasteellisiakin piiloja.

Jutun kunto on lähtenyt nousuun, kiitos lääkkeiden ja lisäruoan. Sain tuttavalta todella hyvää peuran jauhelihaa, joka on jauhettu teurastusjämistä. Siinä on kunnolla rasvaa. Lisäksi Jutulle on piikitelty b-vitamiinia kaksi kertaa ja yhden piikin se saa vielä viikon päästä. En ole aiemmin tiennyt, että b12-vitamiinin puutos aiheuttaa koirille vakaviakin oireita, mm. halvausoireitakin. Parin viikon päästä on verikontrolli ja juttelen sitten lekurin kanssa jatkosta. Vitamiinin puutos johtuu Jutulla siitä, että ohutsuolessa oleva tulehdus on estänyt sen imeytymisen. En löytänyt mitään supertieteellistä linkkiä aiheesta, mutta tämmöisestä mm. lueskelin: http://www.happyanimals.fi/9
Ritva

Meillä oli Jutun kanssa aivan mahtava loman loppurysäys! Kathrina kutsui meidät Porvooseen kyläilemään ja mehän otettiin kutsu vastaan ilomielin. Nyt kun meillä on vaan yksi auto, niin me seikkailtiin Jutun kanssa Helsinkiin bussilla. Se oli ihan helppo homma. Juttu laitettiin opaskoirapaikalle ja se veteli sikeitä heti, kun ajettiin Lohjalta ulos. Välillä se katsoi minua ja kosketti nenällään polvea, mutta ei meinannut lähteä ulos bussista oikealla pysäkillä. Taisi olla ihan mieluinen matkustustapa. Kathrina noukki meidät Kisahallilta ja sitten "entiset nuoret" suuntasivat Opelin nokan kohti Porvoota; tosin Viikin kautta matkattiin, Hannan ylisuloinen Elias piti käydä tsekkaamassa.

Tiistaina Porvoossa sitten tavattiin kotkalaisia, lenkkeiltiin ja paistettiin makkaraa notskilla. Vaatteet ovat juuri koneessa pyörimässä, kun ne haisevat niin savulle. Illaksi oli kutsuttu Uskihoffsin Seija kylään myös. Tarkoitus oli samalla juhlistaa Bertan ja Nassen tulevia pentuja. Valitettavasti pentuja ei tällä erää tulekaan...kyllä me kaikki oltiin niin pettyneitä :(

Mutta "entiset nuoret" eivät antaneet tämän takapakin masentaa, onhan tässä jo muutakin nähty kuin vastapäinen seinä. Meillä oli aivan mahtavat tarjoilut, joita Seija lisäsi viinitankilla ja juhlat saattoivat alkaa! Puheenaiheina olivat mm: lapset, hevoset, kirsikkapelletit, talot, sähköaidat, kaivurit ja kyllä me ehkä vähän puhuttiin myös hovawarteista...mutta ihan vähän vaan. Tosin minä olen kyllä aivan kuunteluoppilas, kun nämä kaksi alkavat muistella hoffihistoriaa. Aamutunneillehan se sitten vierähti. Seuraavan kokouksen ajankohta jäi sopimatta, mutta täytyyhän tässä olla vähän aikaa toipuakin.

Keskiviikkona Jukka tuli hakemaan meidät pois Nassen kanssa. Käytiin taasen ihanalla lenkillä Tolkkisissa. Koirat juoksivat lumessa aivan kahjoina. Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta toivottavasti Kathrina ehtii laittaa kuvia mukavasta lomasta omaan blogiinsa tai kotisivuille. Nyt sitä jaksaa taas pakertaa arjen kuvioissa! Ritva

Lauantaipäivän huumaa PK-tottis porukan kanssa Atella. Värkättiin esineruutua ja hakua. Nassella kolme ukkoa, hyvin irtoo ja etenee takalinjalle saakka. Maalimiehet treenaavat Nasselle malttia palkan suhteen. Nassen pyrkimystä dominoimaan maalimiestä mietiskelen itsekin vielä, mutta pallo on kyllä koulutuksellisesti nyt maalimiehillä tässä asiassa. Maalimiesten kanssa palaverin paikka ennen lähetystä, ei välttis ihan rento olo kun herra hunttasee suoraa kohti niin paljon kuin lapasista irtoo ja alkaa samantien vaatimaan liiton neuvottelemaa palkkaansa.
Esineruudussa yksi esine näytöllä, ei onkelmaa. Toinen esine, kuminen tötsä, joka oli jäätynyt ruudussa tunnin verran, löyty ihme ja kumma ja hukkui hankeen uudestaan tuodessa. Huh ja höh. Esineruudun teetän kyllä vielä jonkun kerran näkölähdöllä, että asia tulee tutuksi. Mukava fiilis, ihankuin oikeesti treenattaisiin jotakin. Jukka.

Jutun kanssa me muisteltiin kauan sitten harjoiteltua rullailmaisua. Kokeilimme Jukan kanssa sitä lenkin yhteydessä ja hyvinhän tuo muisti, mutta sitten en sitä kuitenkaan ottanut tänään treenitilanteessa. Jutulle on tärkeämpää tekemisen ja löytämisen ilo kuin ihan oppikirjamainen suoritus. Jutulle oli valmiina kolme maalimiestä, kaksi pellon ojassa ja yksi metsässä. Jännästi metsästä se sai todella hyvin hajun ja eteni erittäin varmasti ilman apuja. Voi, kun sen kunto hiukan paranisi, että saataisiin edes vähän treenailla näitä maastohommia. Tämä kun on niin kivaa mukavassa porukassa. Mutta katsotaan päivä kerrallaan. Ritva

Nasse sai pukilta lahjaksi härpäkkeen, jonka se roudasi Jutun koriin ja vääntäytyi itse perään.

Juttu repi innoissaan pakettinsa auki, tosin se oli hampaineen kiinni kaikissa minunkin paketeissa.

Ilta huipentui hirvenluun kaluamiseen - joulu on herkkujen aikaa.

Oltiin koko porukka treenaamassa sunnuntaina jälkeä, esineruutua ja hakua Nu-pun toko/pk-tottis porukan kanssa Elisalla.
Niin oli olo kuin olisi karkkikaupassa ollut. Tehtiin, mitä kukakin halusi koirallaan treenata. Pakkasta ja lunta oli riittävästi. Lumimyräkkä teki tuloaan, mutta kun aloitettiin klo 11 huitteilla, niin hyvin ehdittiin tehdä valoisan aikaan. Kahdeksan koiraa ja kaikki pääsivät tekemään ja kokeilemaan itselleen ehkä uuttakin lajia.
Nasselle tein aluksi 200 metrin jäljen, uun muotoinen, 100 metrin kohdalle yksi keppi, tunti annettiin vanheta. Löysi hyvin jäljen, eteni rivakasti. Kohdassa, jossa itse ajattelin, että mennään toiseen suuntaan, niin seurasin kuitenkin Nassea ja niinhän tuo lumesta kepin nosti.
Esineruutu tehtiin myös, kaksi esinettä toinen näytöllä, hyvin lähti ja toi esineet sekä irrotti. Esineruutua tehty viimeksi kesällä, hyvinhän tuo muistaa.
Hakuhommassa kaksi ukkoa Elisa ja Hanna. Elisan näki vilaukselta paikalle tullessa, että vähän niinkuin näkölähtönä. Hyvin Nasse irtosi ja haukku myös. Hannalla toimi hyvin, kun Nasse haukkui/tuli liian lähelle, Hanna ei palkannut ja Nasse peruutti ja haukkui kauempaa, niikuin pitääkin. Erinomaisen mukavat treenit tuttujen ja uusien tuttujen kanssa. Elisalle kiitos myös kahvituksesta. Treenien jälkeen käytiin Lahjahovissa syömässä ja lämpiämässä. Jukka.

Meidän uusi, ihana Subaru, tervetuloa lumimyrskyt!

Jutulle tehtiin myös jälki, neliön kolmen sivun muotoinen, pituus 200 m, kolme keppiä. Oli ihan jännää kokeilla, miten koira jäljestää lumen peittämää jälkeä. Ei olla tätä ennen testattukaan. Juttu lähti posottamaan jälkeä myöden tuttuun tyyliinsä kuin juna raiteillaan. Kepit eivät nousseet ollenkaan, mun piti pysähtyä ja antaa Jutun itse hoksata homman nimi. Tähän täytyy keksiä joku kikka kutonen. Jutulle tuo jäljen ajaminen on niin superhomma, että kepit saa jäädä. Jäljen loppupuolella kulki ihmisten ja koirien jälkiä ristiin ja siinä oli sitten vähän haastetta, mutta juttu selvitti tämänkin ongelman.
Kun irrotin Jutulta jälkikamat pois, niin tyyppi karkasi esineruutua tekemään :) Eli siis esineruudusta kaksi esinettä, nekin lumen peitossa. Hieman Juttu juoksi ulos ruudusta, mutta muuten työskentely oli varmaa.
Otettiin tosiaan Nassen kanssa vielä hakuakin, mutta Juttu sai jäädä ilman sitä riemua, kun en kehdannut enää pyytää maalimiehiä jäätymään lumisateeseen. Ensi viikolla treenataan taas ja sitten otetaan hakuakin taas, se kun on niin hauskaa puuhaa. Ritva

Kiva reissu, Camilla ja Mira olivat mukana kannustamassa ja haistelemassa koiramaailman ilmapiiriä. Oltiin aikasin aamulla liikenteessä niin ei juututtu ruuhkiin.
Mukavaa oli nähdä tuttuja taas pitkästä aikaa, ei olla näyttelyissä sitten Terviksen käytykään.
Ei voitettu, no johan nyt jotakin. Saatiin sininen nauha, mitähän se tarkoittaa, jotain isänmaallisuutta ehkä...
Tuomarina Ruotsista tuotettuna Gunilla Skallman.
Gunilla oli sitä mieltä, että Nasse on liian rimpula ...behöver mer massa och muskulatur... Joo-o, Ritua harmitti ja itseä huvitti. Kaikenlaista arviota olisi voinut kyllä odottaa, mutta tuo tuli kyllä puun takaa, ehe-ehe. Hyvä arvio joulua ajatellen, ei tarvii Nassen jarrutella joulupöydässä. Eikun lenkit ja treenit minimiin ja massaa päälle niin että kyynärät natisee ja sitten vaan odotellaan Joulupukkia pisteeksi iin päälle.
No eipäs juupas tässä mitään hätää. Nyt on pentu- ja näyttelykuviot hoidettu ja päästään normaaliin elämänrytmiin eli lenkkeillään ja treenaillaan hissun kissun kohti uutta vuotta. Jukka.