Olin ilmoittanut Nassen Kanta-Hämeen Noutajayhdistyksen tokokokeeseen 14.11.-09 Harvialaan. Loppuviikosta aloin sinnepäin soitella ja lähetellä sähköpostia, kun kisakirjettä ei kuulunut. Sain vasta perjantaina kiinni henkilön, joka oli puhelinilmoittautumisemme ottanut vastaan. Meillä ei kuulemma ollut kisapaikkaa. Sain selityksenä kertomuksen ihmisistä, jotka maksavat kisamaksun vaikkeivät ole ilmoittautuneet eikä heille ole luvattu kisapaikkaa???
Itse varmistin kisapaikkani soittamalla ko. ukkelille ja lähetin paperit ja kuitit postissa joten??? Anteeksipyytäminen tuntuu olevan todella vaikeaa, puhumattakan siitä, että yritettäisiin jotenkin korjata mokat. Jos ottaa ilmoituksen puhelimessa vastaan niin kannattaa kirjata ylös kenelle on mitä luvannut, ei tarvitse jälkeenpäin höperehtiä kummallisuuksia. Ottaa todella päähän, koska treenit ovat menneet hyvin ja on siis valmistauduttu muutenkin kuin pelkästään syömällä. Haaveena oli saada se vika ykkönen pois kuleksimasta, saatu ikäänkuin vihdoinkin tämä kausi plakkariin. Olisi päästy kehittelemään aatoksia kohti ensi vuotta. Mistähän nyt kehittäisi tähän hätään tokoskabat?
Positiivisena kehittelynä on ollut Nassen kera Karnaistenkorvessa rymyäminen illalla töitten jälkeen pilkkosen pimeässä+ ne tottikset lenkkien päälle. Sain tsempattua ja pumpattua itseeni tarmoa jostakin lisää. Viikolla treenaamiset ei meinanneet onnistua tämän ns. ajanpuutteen vuoksi, joten keksin että mennään ja juostaan sitten pimeässä mettässä. Ei tarvitse miettiä vastaantulijoita. Otsalamppu ja fikkari niin vot. Ei ole ketään muuta pöljää siinä skutsissa dallanut vastaan, eri hienoo!
Paikallamakuuseen otin pykälän lisää vaativuutta. Jätin Nassen paikallemakuuseen pimeälle ja lumenpeittämälle futiskentälle ja tepsuttelin parinsadan metrin päähän autolle hakemaan futiksen. Kyllä ukko pysyi pötköllään kuin sfinksi, vaikka olin kohtuu kotvasen sen näköpiirin ulkopuolella, että luottoakin näköjään löytyy. Sivulletulo ja koko tottistouhu on ollut Nasselle ilmeisen mieluista ja tärkeää puuhaa. Sivulletulossa se on pomppinut ilmaan eli keulinut ihan kunnolla, nastaa, pistehän siitä varmaan menee, mutta ei kyllä haittaa. Pääasia että viihdytään ja kiihdytään.

P.S. Pimeässä mettässä mennessä kannattaa olla se kaksi valonlähdettä, jos vain yksi ja patteri loppuu niin sitten voi mennä lenksu todella pitkäksi ja/ tai oksa yms. silmään.

P.S. 2 Mankun Taija oli Ritun kanssa rupatellut, puheenaiheena oli ollut sähkönsininen harjoittelurupeama tätä syksyn synkkyyttä valaisemaan, loistava ajatus. Jukka.

No agia sentään!

Nassella meinas olla todella kiireinen viikonloppu, koska sunnuntaina oli agikisat. Ne olivat oman seuran eli Lägin järjestämät, joten pitihän sitä osallistua vaikka kannatuksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin Kirkkonummella (Anne Savioja), joka siis laittoi kyllä aika tiukat aikarajat. Nyt aika oli löysempi, mutta eipä sitä päästy testaamaan, koska hylly napsahti heti kolmen esteen jälkeen, argh! Nasse varasti a-esteelle, ah niin tavallinen moka, mutta ei kyllä Nasselle. Kyllä se kotona tottelee - kuulostaako tutulta? Sitten en tajunnut jatkaa rataa siitä vaan niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja kyllä koiralla vire hiukan laski siinä kohtaa. Mutta otamme opiksi tästä, ei muuta kun treenii vaan. Eipä muuten tänään pahemmin nollia tehtailtu missään luokassa.

Pari kuvaa kerkesi Jukka ottamaan ennenkuin kamerasta loppuivat patterit. Siis tää viikonloppu ei ollut meidän. Ritva

Tässä suunnistetaan maneesille, siellä oli ihan tajuttomasti taas koiria ja Nassen mielestä hyvä meno ... naisii ja murisevia kisakumppaneita ;)

Kyllä se isokin koira osaa kääntyä tiukasti, kattokaas vaan.

Pakattiin aamusta koirat autoon ja hurautettiin Espooseen TKK:hon. Aluksi Dipoliin kuuntelemaan Sannin luentoa koskien koiran sosiaalista kognitiota, vänkää. Sannin luento vahvisti edelleen käsitystä koiran tunnekirjon laajuudesta. Juttu vahvisti käytännössä luennon teemaa.
Nimittäin Juttu oli autossa odotteluun turhautuneena surmannut avaimenperäsiilini sekä tästä sitten voimaantuneena harjoittanut teollista muotoilua elikkäs redesignannut uudehkon otslamppuni. Kyllä meillä siis tunteita näytetään ja käytetään.
Luennon jälkeen tarjolla oli rakennushakuharjoitukset by Rosa. Sanni oli kapellimestarina ja homma kulki kuin juna. Ensinnäkin kyllä löysimme hakukoirinemme Otaniemestä oikean rakennuksen sekä sieltä sitten myös elämää kera ihmiskognition.

Ritva, Rosa ja Sanni, Rosa oli saanut näin ison kalan Otaniemen rannasta ;)

Treeneissä kymmenisen koiraa ja homma selväksi parissa tunnissa, ihan rivakka ja ok homma.
Nassen kanssa kolme "ukkoa" piiloon, kolme kerrosta, "ukko" ja kerros, toiveena koiran haukuttaminen maassa. Nasse tiesi heti mikä on homman nimi ja haukut tulivat äänestä päätellen ilmeisen helposti. Nasse pyrkii dominoimaan maalimiestä, joten vaatii ehkä jo hiukan pokkaa maalimieheltä vaatia herra maahan säädyllisen etäisyyden päähän ja haukuttaa sieltä.

Tyypillinen kuva Nassesta - se meni jo!

Nasse saa palkat Timpalta

Ritvalta ja Jutulta nousivat myös maalimiehet takuuvarmasti, Juttukin intoutui haukkumaan. Jutulle hankaluutta tuottaa liukkaat lattiat, mutta hyvin selvisi, hiukan hitaammin mutta sitäkin arvokkaammin ja häntä täpäkästi pystyssä ammattiylpeyttä ja itsevarmuutta osoittaen. Jukka.

Juttu etsiskelee omaan tahtiin.

Majja oli sitä mieltä, että maalimies saattaa olla kopiokoneen päällä.

Agitreenit ovat jatkuneet perjantaisin. Meillä on kolme eri vetäjää, jotka vuorottelevat. Systeemi toimii minusta loistavasti; saan aina uusia näkökulmia kouluttamiseen kokeneiden koiraihmisten vinkeistä. Meillä oli teemana sivuetäisyys kepeille. Nasse on nyt ruvennut tekemään keppejä varmasti. En ole käyttänyt vähään aikaan apuohjaajaa palkkaamassa, mutta tämänpäiväinen osoitti, että palkkausapua kannattaa käyttää välillä. Nasse saa aina ihan eri vauhdin päälle, kun palkat on näkyvillä. Sen verran raskasta keppien pujottelu sille varmaan on, että monen toiston jälkeen vauhti tahtoo hiipua. Mutta muuten se kesti takaaleikkauksen ja noin metrin-puolentoista etäisyyden hyvin. Vaikeat lähetyskulmat vaativat harjoittelua.

Toinen mielenkiintoinen asia on tällä hetkellä a-esteen suorittaminen. Nyt Nasse pysähtyy välillä jo harjalla, kun on ollut tarkoitus hioa sitä pysähtymistä alastulokontaktilla. Ohjaaja kysyi, että miten oikein haluan koiran suorittavan esteen. Vastaus on ihan rehellisesti, etten tiedä itsekään. Juttelin asiasta Jukan kanssa ja sovimme, että pähkäilemme asiaa yhdessä kentällä. Tarkoitus olisi saada Nasse tekemään este itseään säästäen, mutta mahdollisimman nopeasti kuitenkin.

Tämän perjantain erityinen ilonaihe oli se, että koiratytöt Camilla ja Mira ilmestyivät hoitamaan koiria. Minulla oli siis handlerit ja valokuvaajat mukanani. Mira tulee loistavasti toimeen Nassen kanssa (- gå bort nu! - ) Nasse osaa jopa ruotsia, no hei onhan se ruotsinkielisestä perheestä. Halli on jaettu kahteen puoleen ja vapaalla puolella voi harjoitella itsekseen. Jutun kanssa on mukava tehdä siellä matalia esteitä ja kontakteja sekä putkia ja keppejä. Kiitos tytöt avusta!

Kyllä meillä ponnua löytyy!

Ja sivuetäisyyttäkin voidaan ottaa :)

Tuplahyppy

Nasse on ihana....eikun Juttu on paras!

Mäkin tykkään susta!

Pusi, pusi :)

Vietettiin tänään Nassen kanssa laatuaikaa jalkapallon ja kaupunkivaelluksen merkeissä.
Oli alunperin tarkoitus syksyllä varata kämppä jostain Etelä-Suomen alueelta ja tehdä siellä sitten päivävaellus abouttiarallaa 20 km. No se ei nyt ole toteutunut, joten kekkasin että tehdäänpäs kaupunkivaellus.
Aamusta pakkasin reppuun Nasselle jalkapallon ja lähdettiin miehissä suunnistamaan kohti Virkkalaa.
Ihan ensin takamettään rämeen läpi polkuverkostolle joka vie kohti Munkkaata. Nasse posotteli edellä, takana ja sivulla, välillä kiersi liikkuvan johtokeskuksen ympäri, josta ampaisi taas radalleen tutkimaan metsäavaruutta. Taivalsimme Munkkaalta Pappilankorpeen, Gruotilaan, Metsolaan, Gunnarlaan, Tynniinharjulle, Maksjoelle ja päätepisteelle Virkkalaan.
Jouduttiin perille Järnefeltin-koululle n. 3 h teputtelun jälkeen. Eikun pallo repusta ja fudista hetkenmatkaa sekä samaan syssyyn pallotottikset. Nasse käy niin kuumana fudikseen, että maahanpano on aluksi vähän vaikeeta, mutta ykköskäskyn käkäilyn jälkeen löi maihin tosi miehekkäästi.
Tehtävä suoritettu, joten takaisin kotiin, nyt ilman turhia kiemurteluja. Makkaran avulla selvittiin kunniakkaasti vastaantulleista koirista ja muustakin kevytliikenteestä.
Takaisinpäin kävely suorinta reittiä pitkin remmilenkkinä oli vähän tylsää varmaan meistä kummastakin, asfalttilatu puuduttaa paarustajaa eikä syksyinen sade ja harmaus nyt niin kohottavaa ollut. Hyvä mieli kuitenkin, tehtiin Nassen kanssa ekotekokin kun vaellettiin ilman autolla ajeluja vaihteeksi.
Matkaakin kertyi 30 kilometriä, hyvä alku pitemmänmatkan lenksuille. Näyttää Nassekin jo tällä matkalla hiukan rauhoittuvan, Nasse todennäköisesti lenkkeili n. 35 kilsaa. Teki tosi hyvää mielelle ja varmaan ruumiillekkin. Aikamoista miettimistä, miten saisi reitin menemään niin että voisi pitää Nassea mahdollisimman paljon vapaana. Jukka.

Nämä kuvat ovat Lempolasta, aivan ihanalta mäeltä, josta näkee peltojen yli Lohjalle asti. Käymme siellä aina, kun läheltä liippaa.

Olemme löytäneet koko ajan uusia kivoja lenkkeilypaikkoja. Kellonsiirto tekee taas elämästä hieman haasteellisempaa, kun pimeys tahtoo voittaa iltalenkeillä. Mutta ei hätää, nythän meillä on jopa katuvaloja. Niistä sitä jaksaa ihminen iloita!

Koirat kyllä nauttivat uusista lenkkeilymetsistä. Juttu on laihtunut, koska se juoksee nyt paljon enemmän kuin ennen. Nassella ei muuta muutosta ole kuin alati kasvava inho kuonopantaa kohtaan. Sitä kun on minun pakko sillä pitää ihmisten ilmoilla kuljettaessa, valitettavasti. Nassen mielestä se on helvetillisistä keksinnöistä numero yksi. Kakkosena tuleekin sitten imuri ;)

Ritva

Pimeetä märkää ja työntekoa aamusta pimeään ehtooseen. Nyt on syksy saapunut ja elämää täyttää lähinnä vain työnteko. Yrittäjän taivas tai helvetti, mistäpäin sitä nyt aina milloinkin asiaa tarkastelee. Jos oot töissä niin et ole harrastamassa ja jos oot harrastamassa niin et oo töissä, aina oot jotakin vaille, eksistentiaalista tuskaa siis ollaan pullollaan.
Nasse jotenkin tietää, että kun on lauantaiaamu niin silloin on laatuaikaa tiedossa yhdessä olemisen ja tekemisen muodossa. Nasse varmaan pimahtaisi, ellei se pääsisi yhteiselle aamupäivälenkille viikonloppuna. Tänään otin kummankin koiran Ritun jäädessä opiskelemaan ja sukellettiin meille uusille alueille takamettiin hillittömän vesakon ja pusikon taakse, mistä on löytynyt meille uskomattoman rauhaisa lenkkien Eeden, ei ketään ole tullut vastaan ja vau mitä polkuja kallioitten välissä ja päällä, vain vartin päästä Mäntynummelta.
Mihinkään virallisiin treeneihin ei olla päästy, mutta iltaisin töistä tultuani on porukalla menty läheisen koulun jääkiekkokaukaloon treenaamaan pieniksi hetkiksi, makkarat, patukka ja jalkapallo työkaluina. Tämän viikon löytö on ollut seuraamisessa käännöksen teko, jossa Nasse on jostain syystä jätättänyt ja kontakti on ollut heikompi. Keksin käännöstä tehdessä lisätä pienen lähinnä vain painonsiirtoa muistuttavan jutun ja voila, ihankuin eri koira, todella riemastuttavan hyvä kontakti pysyy ja paranee, jesnus kun tuntuu hyvältä. Siis sika ällö pienistä asioista on joskus asiat kiinni.
Tänään Nasse sai oman norsun, joka me löydettiin sittarista. Nasse oli todella riemastunut norsustaan, alun riehumisen jälkeen pötkötti turpa täynnä norsua, ilmeisen ekstaattisessa tilassa silmät kierossa. Kerrostalossa norsu on tarpeen Nassen sordiinoksi. Kun illalla tulee kotiin, niin ulina ja meteli on sellainen, että on hyvä saada jotain Nasse turpaan että meteli lievittyy, norsu tuntuu toimivan. Jukka.

Nassen norsu, häntä revittiin, mutta muuten lähinnä mutustellaan.

Ja koska tämä on koirablogi, niin kukkasista ei tarvita kuvia ;) mutta tässähän onkin pääosassa hoffit, ei käsittämättömän komeasti kukkivat saintpauliat.

Ritva

Ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Päätimme vihdoin, että Nasse pääsee korkkaamaan ekat viralliset agikisat, kun olivat noin lähellä KKK-hallissa. Hallissa on kivituhkapohjakin, niin että olosuhteet olivat meidän köriläälle hyvät. Kisoissa oli jälleen järkyttävä määrä osallistujia, niinkuin agissa aina. Nassen oli hieman vaikeaa ensin suhtautua kaikkiin koiriin odotusalueella, mutta ei se sitten enää kymmenen minsan jälkeen viitsinyt purista. Kannustamassa olivat Matti ja Tuula. Matti ja Aksu nappasivat ekan nousunollan kakkosista ja voittivat luokkansa, joten onnea heille sylikaupalla. Hieno rata ja ohjaus toimi!

Meidän luokassamme tuomarina oli Anne Savioja, radalta ei tullut virheitä, mutta saimme yliaikaa reilut 9 sekuntia. Tulos siis RV.0, ihanneaika 43s, meille tuli 52. Sijoitus 11/39. Tässä ratapiirros noin suurinpiirtein:

Nasselle oli vähän vaikea tuo lähtö, koska tuomari seisoi A-esteen juuressa ja se veti puoleensa, onneksi ei tullut virhettä. Tein paljon valsseja enkä oikeastaan yhtään takaaleikkausta. Pysäyttelin koiraa alasmenokontakteilla, kun kerran olemme niitä viime aikoina opetelleet. Olin siis ultravarovainen. Jotenkin halusin ottaa ekan kisan varman päälle, mutta se siis kostautui yliaikana. Okei, 43 sekuntia ykkösluokassa on aika tiukka. Mutta onhan se tosiasia, että bordercolliet vetäisee ton radan helposti alle 40 sekunnin. Toista se on, kun pitää liikuttaa 38 kg järeetä hoffilihasta ;)

Tässä vielä verkkaillaan:

Sitten radalle:

Silloin, kun pitäisi tehdä kouluhommia eli istua peffa penkissä ja nenä kirjassa, on tietenkin viisainta liehua pitkin Uuttamaata koirien kanssa.

Viime viikonloppuna kävimme Kotkan reissun lisäksi ystävän luona treenailemassa hakua pellolla. Siis luitte aivan oikein :) Pellolle oli rakennettu suojelupiilojen tapaiset pömpelit ja teimme koirien kanssa hakupistoja aivan kuin metsässä. Koirat olivat aivan fanina tähän hommaan. Aukealla näkee hyvin koirien nenätyöskentelyn ja etenemisen. Jopa Juttu oli aivan innoissaan ja se ilmaisi maalimiehen topakasti haukkumalla. Nasse oli tietty elementissään ja haukku tuli suorastaan liiankin vaativasti.

Viikolla olimme tokoa harjoittelemassa ihku-porukan kanssa Tikkurilassa. Jukka ja Nasse harjoittelivat avoimen luokan liikkeitä ja me Jutun kanssa hengailtiin mukana ja oltiin häiriöksi treenaajille ;)

Että semmoinen viikko takana, meitsi lähtee viikonlopuksi harjoittelemaan kenttälääkintää Mäntsälään. Jukka jää kotosalle nauttimaan mahtavista ulkoilukeleistä. Ritva

Sivustajännittäjän rooli on kuulkaa tokokisoissa aivan järkyttävän raskas. Ensin piti jännittää ehditäänko Kotkaan ajoissa, sitten mikä on vuoronumero ja kaiken huipuksi Jukka viipyi minusta paikallamakuun jälkeen aivan liian kauan välilenkillä...vuorohan on aivan kohta. Huomasin puhuvani itsekseni urheilukentän laidalla koivun alla vesisateessa.

Mutta siis hyvin jätkillä suoritus meni, olisin ollut hiukan pettynyt, jos tulos olisi ollut joku muu. Ykköstulos oli hilkulla, mutta Nassen hypylle varastaminen oli vaan positiivista. Jostain syystä agilityhypyt kai sotkevat Nassen tokohyppyä. Se jotenkin odottaa ohjaajan siirtyvän mukaansa niinkuin agissakin, näin luulen.

Meillä muuten alkoi Nassen kanssa agilitykin. Hauska ryhmä meillä taas kerran, rotukirjo lavea ja treenikaverit Lägin tapaan hurttihuumorityyppisiä. Ryhmää vetää vuoronperään kolme ohjaajaa, joista kenenkään opetuksessa en ole aiemmin ollut. Luvassa siis mielenkiintoisia hetkiä maailman kivoimman lajin parissa :)

Mutta vielä eiliseen ja Kotkaan. Saimme käydä katsomassa Emon kennelin uusia pentusia. Hemppa oli pyöräyttänyt seitsemän veljestä ja Venlan. Pennut olivat toistaiseksi nimetty veljesten mukaan. Ja arvatkaa oliko suosikkini porukan ainoa blondi, Late? Miten voi noista pienistä, tuhisevista lelukoirista tulla näitä isoja rohjakkeita..se se vaan jaksaa mietityttää aina kun pentuja saa käydä katsomassa. Onneksi itsellä ei pentukuume pääse nousemaan, kun ei tänne kämppään nyt vaan mahdu enempää jengiä. Ritva

Hemppa imettää

Late relaa

Olisko tää ollut Tuomas

Tuleva vaarrrallinen hovawart

Lähdettiin lauantai aamuna Kotkaan tottelemaan. ALO Tokotuomarina Tommi Varis, alokasluokassa 12 koirakkoa. Keli oli sateinen mutta kolea, eli just hyvä meille. Tsemppiryhmäksi meille saapui Emo ja Ida, ja juuri kultaisella hetkellä ennen kehään menoa.

Luoksepäästävyys 10
Nasse pysyi perä maassa.

Paikalla makaaminen 10
Hyvin pötkötti.

Seuraaminen kytkettynä 8
Vähän väljyyttä välillä, tuomari huomautti aiheesta remelin käytöstä kun vaihdoin otetta.

Seuraaminen taluttimetta 8
Jätätti parissa kohtaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Oikein miehekkäästi tiputti alas.

Luoksetulo 9
Nasse päätti tulla suoraan sivulle,ok.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Niinkus seinään.

Estehyppy 0
Jolkottelin esteelle nostattaakseni Nassea, nosti itsensä saman tien esteen yli ja takaisinkin. Enpä tiennyt että laki kieltää, nyt tiedän.

Kokonaisvaikutus 8

Yeah, kyllä se meille kelpaa kun yksi nolla messissä. Eli pointseja 160, ykköstulos. Sijoitus 5/12. "Kellontarkkaa työtä" tuomari virkkoi humoristisesti, vaikkei ehken huumorimiehiä ollutkaan.

Tuomari tarkka ja oikeudenmukainen, piti linjansa. Rokotti ja sakotti mistä pitikin, oikein hyvä.

Keskiviikkoiltana vikojen treenien jälkeen Ritva oli sitä mieltä, että parasta suorittamista mitä ollaan tehty. Tuumailin tuolloin, että parinkymmenen pisteen marginaali on syytäkin olla jos ykköstulosta halajamme. Ja niinhän tuo kävi, että tössivara oli tarpeen.

Suorituksen jälkeen olimme menossa puffettiin hyvillä mielin suorituksesta mutta varmoina että ykköstä ei nyt tule. Vaan eräs ystävällinen rouvapa tuli heti onnittelemaan ykköstuloksesta ja kahvi maistui kummasti vielä paremmalta, vähän naurattikin.

Kisan jälkeen Emolle ja Vekulle syömään, kyllä taas meittiä passattin, kiitokset heille mukavasta iltapäivästä. Samalla tuijotettiin Emon uutta Hoffi-pentuetta, niinhän nuo on söpöjä kuin karamellit. Jukka.

Taas syksy saa ja työt sekä treenit jatkuvat. On aika miettiä mitä, missä ja miten Nassen kanssa treenataan. Kuluneena vuotena päästiin Nassen kanssa siihen mihin pyrittiinkin. Treenattiin säännöllisesti  itsenäisesti ja Nu-Pu:ssa, käytiin oikeissa kisoissa Toko:ssa alokasluokassa ja luonnetesti on nyt käyty. On siis päästy sanoista tekoihin, vaikken nyt kyllä muista mitään kummempaa sanoneeni kisojenkaan osalta.
Luonnetesti varmisti sen, minkä sielussani tiesin, aika ukkohan tuo elikko on. Silloin tällöin on tullut kuultua mielipiteitä Nassen herkkyydestä tai pehmeydestä, onneksi en niitä arveluja ole ostanut. Vaikka ei silti, kyllä minä Nassen rajat ja "pehmeyden " näen, onneksi niitä on, ei se kotioloissa haittaisi vaikka olisi pehmeämpikin.
Tavoitteeksi tulevalle syksy-keväälle laitan Nasselle BH-kokeen suorittamisen ja Tokossa kohti avointa luokkaa avoimin mielin. TK 1 olisi ihan kiva, mutta saa nyt nähdä miten tämä tottelu pyllähtää eteenpäin. Jälki ja haku ovat lähinnä terapiatason hommia tällä hetkellä, mutta hyvänä lisänä ihan tälleenkin. Vaikuttaisi siltä, että kesä ei ole meidän kisailukauttamme, mutta sen suhteen täytyy vielä kuulostella. Paljonhan vaikuttaa se, mihin päästään Nassen kanssa oikeisiin treeneihin, ulkopuoliset neuvot ja silmät ovat tähänkin asti olleet tärkeät avut.
Positiivisena lisänä tälle syksylle on, että Nassea on pyydetty isäksi Uskihoffsin uudelle pentueelle. Monzahovin Beeralla eli Bertalla on juoksu lokakuussa, toivottavasti kaikki menee hyvin. Nassen ego tuskin ko.tapahtumasta ainakaan pienenee. Jukka.

Nasse ottaa uuteen asuntoon mukaan ainaskin oman maton ;)